”Mä en koskaan laula kuorossa”

Tomi Satomaa

Urani Candominossa alkoi alle kouluikäisenä kun harjoituksissa istuskelin flyygelin alla. Siitä ylenin joulukonsertin diakuvien näyttäjäksi ollessani 14-vuotias. Tuo joulukonserttiruuhka ja siinä kuoron mukana pyöriminen sai ”mä en ainakaan koskaan tule kuoroon” –asenteeni muuttumaan ja kysyin varovasti silloiselta johtajalta mahdollisuutta pyrkiä Candominoon. Taisi olla ensimmäiset harjoitukseni tenorin rivissä kun kuoro valmisteli Schütz-levyä. Vailla aiempaa kuorokokemusta 8-ääninen varhaisbarokin motetti ensimmäistä kertaa saksaa laulaen oli kieltämättä haastava kokemus. Totesin kotimatkalla, että minä en sitten jatka tätä hommaa.

Kymmenen vuotta lauloin Candominon riveissä. Nautin treeneistä, ”lupaava”-kommenteista, haasteista, Australian matkasta, Saksan reissuista, Rooman lämmöstä, äänitysten hiomisista, tervatuilla silloilla keikkuvista linnuista, vinhasti pyörivästä ääniraudasta, Olarin kirkon akustiikasta, Orionin jouluhartauksista, laulujen sanojen vääntelyistä, tenoreiden yhteishengestä. Mutta ennen kaikkea nautin niistä hetkistä, jolloin johtaja soitti soitintaan ja kuoro oli kuin yksi, moniääninen laulaja. Kotimatkat harjoitusten jälkeen, äidin kattama iltatee ja saunominen isän kanssa ovat olleet Candominon harjoitusten lisäksi minun tärkein kouluni musiikin alalla kun herkeämättä analysoimme harjoituksia, kuoron soinnin kehittämistä ja musiikillisia tulkintoja.

Toivon kuorolle ja Eskolle menestystä ja kärsivällisyyttä työskennellä laadukkaan musiikin parissa. Ja nykynuorisolta toivon kykyä sitoutua pitkäjänteiseen työskentelyyn sekä halua haastaa itseään.

dsc_0763-pienempi

Kirjoittaja on kirkkomuusikko, konserttiurkuri ja johtaa perustamaansa Paraisten VokaaliyhtyettäTomi Satomaa

Seuraa kuorojen instagram-tileiltä, miten jouluvalmistelut ja konsertit etenevät!
Candomino
CandoMini

Kuinka minusta tuli candominolainen

Annastiina Jokitalo (kuorolainen 2012-2016)

Kuuntelin nuorena paljon kuoromusiikkia ja erityisesti pidin kansanlauluista ja löysin tätä kautta Candominon äänitteet. En muista koska kuulin Candominoa radiosta tai äänitteeltä ensi kerran, ehkä se oli 90-luvun alussa. Pidin todella paljon kuoron tulkinnasta ja soinnista. Mielestäni Candomino oli yksi parhaista kuulemistani kuoroista Suomessa.

Olin töissä Lapissa paikkakunnalla missä ei ollut kuin pari kuoroa, eivätkä ne vaikuttaneet houkuttelevilta. Seurakunnan kuorossa lauloin silloin tällöin, kun tarvitsi johonkin tiettyyn tilaisuuteen koota kuoro, mutta se ei oikein täyttänyt tarvettani laulaa tasokkaassa kuorossa. Kun sitten tuli aika hakea töitä muualta, Espoo paikkakuntana houkutteli vaihtoehdoista eniten sen vuoksi, että  siellä on Candomino, siellä minulla olisi mahdollisuus päästä laulamaan arvostamaani kuoroon. Vähän tosin harmitti, ettei Tauno Satomaa enää ollut kuoronjohtaja, mutta ajattelin Esko Kallionkin osaavan johtaa kuoroa, vaikken hänen johtamanaan ollut kuoroa kuullutkaan. Niinhän siinä kävi, että sain työpaikan Espoosta ja muuttohässäkän jälkeen hakeuduin koelauluihin ja pääsin kuoroon. Tuntui ihmeelliseltä, nyt minä laulan kuorossa, jonka musiikkia olin jo pitkään kuunnellut ihaillen.

annastiina

Tutustu Candominon levytarjontaan ja hanki joululahjat kätevästi verkkokaupasta

Candominosta CandoMiniin

Viena Jurvelin

Rakastuin kuoromusiikkiin jo alle kouluikäisenä. Vanhemmat sisarukseni kävivät seurakunnan kuorossa ja odotin malttamattomana, kunnes olisin tarpeeksi vanha liittyäkseni kuoron riveihin. Candomino tuli tutuksi jo teini-ikäisenä levytysten kautta – ajattelin usein nuorena, että joskus vielä haluaisin noin hyvään kuoroon laulamaan. Kun sitten aikoinaan muutin kotipaikkakunnaltani Oulusta Helsinkiin, liityin ilolla Candominon riveihin ja aika pian tuosta kuoroperheestä tuli hyvin tärkeä osa elämääni.

En olisi kuitenkaan aikoinaan Candominoon liittyessäni uskonut, että vielä joskus kuoron rinnalla toimisi vahva ja eläväinen lapsikuoro, jota vieläpä itse johtaisin. Näin pääsi kuitenkin käymään – kolme vuotta sitten CandoMini oli juuri perustettu, meillä oli kymmenen laulajaa koossa ja harjoittelimme neljän joululaulun ohjelmistoamme kuntoon ensiesiintymistämme varten. Ensimmäinen toimintavuosi CandoMinin kanssa oli aika haastavaa, uuden lapsikuoron perustaminen lähes nollasta ei ole ihan yksinkertaista. Alun perin ajatuksena oli perustaa koulutuskuoro Candominolle, mutta hyvin pian ymmärsin, että 10-vuotiasta lasta ei juurikaan motivoi ajatus siitä, että ehkä seitsemän vuoden päästä hän pääsee isompien kuoroon laulamaan. Siispä aika pian päätin, että vaikka kuorot tekevätkin tiivistä yhteistyötä, niin CandoMinistä tulee itsenäinen kuoro, jolla on omat tavoitteet ja omanlainen ohjelmisto.

30539669935_f02c2c3fdf_o

Lasten ja nuorten kanssa työskentely on ollut aina itselleni luontevaa. Lapsilla on usein paljon enemmän intoa, heittäytymiskykyä ja taitoa oppia uutta kuin aikuisilla, ja siksi koen usein, että lapsikuoron kanssa on mahdollisuudet päästä vaikka kuinka pitkälle. Minulle kuorolaiseni eivät ole koskaan olleet vain oppilaita, vaan kanssamuusikoita, joiden kanssa saan jakaa innostukseni ja intohimoni kuoromusiikkia kohtaan. Vaikka työ ei ole kovin helppoa tai kevyttä, niin koen silti ettei vaivannäkö ole mennyt hukkaan: pienestä epävarmasta laulajaryhmästä on kasvanut 35-henkinen taitava ja monipuolinen lapsikuoro, jonka kehittymisen vauhdilla ei tunnu olevan rajoja.

25364573809_aa97a58816_o

Lokakuussa teimme ensimmäisen menestyksekkään ulkomaanmatkamme Espanjaan Canta Al Mar -kuorofestivaaleille. Tuloksena oli kultaleimat kahdesta eri sarjasta ja kuoronjohtajan erityispalkinto. Vaikka viralliset tunnustukset tuntuvat tietenkin hyvältä, niin paras palkinto itselleni on tämä työ itsessään, musisoiminen ja uusien kuoroelämysten kokeminen näiden lahjakkaiden ja innokkaiden lasten kanssa. Yksi elämäni hienoimmista hetkistä oli Barcelonassa Santa Maria Del Pi -kirkossa, kun lapset lauloivat silmät loistaen Arvo Pärtin ja Einojuhani Rautavaaran haastavia lauluja, ja esiintymisen jälkeen he suorastaan säteilivät positiivista energiaa: ”Viena, se meni ihan sikahyvin!” Silloin ajattelin, että ehkä olen tehnyt jotain oikein, ja niin haluaisin tehdä jatkossakin.

Olen iloinen, että CandoMini saa olla mukana Candominon juhlavuoden humussa ja toivotaan että vahva lapsikuoro tulee takaamaan Candominolle vielä seuraavatkin 50 toimintavuotta!

25364571949_1d36bacbd1_o

Tulossa: Candominon ja CandoMinin yhteiset Laulun loiste -joulukonsertit. Liput Lippupisteestä

Muistoja kuoron alkuajoilta

Markku Nuotio

Satomaat ja Candomino muodostuivat rakkaiksi käsitteiksi heti kättelyssä vuonna yksi ja kaksi, eli silloin kun Etelä-Espoon seurakunta  ja pian sen jälkeen Candomino perustettiin. En ollut varmaankaan ihan ensimmäisessä harjoituksessa. Sitä hauskempaa oli, kun sain todeta, että riveissä oli pari entistä kuorokaveriani Cantores Minores -poikakuorosta ja nopeasti sitä tutustui muihinkin Tauno Satomaan ylläpitämän hyvän hengen ansiosta.

Vuosiluvut eivät minulla valitettavasti pysy mielessä, mutta joitakin tapauksia ja matkoja muistan kyllä. Osallistuminen kuorokilpailuun Tampereella tuotti muistaakseni toisen sijan. Äitini piti sitä vääränä ratkaisuna, eli sijan olisi pitänyt olla ykkönen. Tällöin hän otti kustantaakseen Candominon ensimmäisen levyn, EP:n, josta muistan ainakin yhden laulun: ”Puhukaa keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä”. Konserttimatka Lundiin oli ikimuistoinen. Mike Hannah’n opettamista irkkubiiseistä jäi mieleen ”I’ve been a wild rover for many a year” ja Miken muutettua takaisin kotiseuduilleen pidimme kirjeyhteyttä jonkin aikaa.

Romanttisena luonteena voin tunnustaa nyt, että rakastuin aika ajoin kuoron ihaniin tyttöihin, mutta koska olin sangen ujo, nämä romanssit jäivät yksipuolisiksi. Lundin reissulla uskalsin kuitenkin tunnustaa rakkauteni eräälle ihastukselleni – huonostihan siinä kävi – pakit tuli ja loppumatka sujui itkuisen alakuloisissa tunnelmissa – laulu soi: ”Oi ystäväin, oi armahain, älä unhoita minua…” – ai kun sattui!

Vuodet vierivät ja Candomino- sekä puhallinorkesteriharrastusteni myötä oli mukava myös seurata Satomaan perheen kasvua ja olen iloinen siitä, että olen saanut kuulua tuohon perheyhteisöön mm. suloisen kummityttöni kautta. Uusien sukupolvien myötä olen seonnut jo laskuissa ja nimissä, mutta aina kun henkilöys on selvinnyt on kanssakäyminen tapahtunut mitä lämpimimmissä merkeissä. Tuli siis selväksi, että meikäläinen ei Candominosta ainakaan elämänkumppania löytänyt, mutta kun menin sitten aikoinaan avustamaan Olarin kirkkokuoroon – jo tärppäsi. Kohtasin siellä nykyisen puolisoni. Saimme kaksi ihanaa lasta – hekin jo nyt aikuisia. Eläkepäivilläni auttelen omistamassani musiikkiliikkeessä Fugassa Helsingin Musiikkitalossa ja vapaa-aika kuluukin sitten lauluharrastusten parissa kotona ja seurakunnassa. Toivotan kaikkea hyvää Candominolle ja CandoMinille pitkälle tuleviin vuosikymmeniin edellä mainitsemani laulun sanoin: ”Puhukaa keskenänne  psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla”.

Tutustu Markun omistamaan levykauppaan, myynnissä myös Candominon levyjä:
http://fuga.fi

Candomino 50 – laulun liekki ja leikki

Esko Kallio

Minulla on ilo avata tämä Candominon 50 v. -blogi osana kuoromme juhlavuoteen tähtäävää valmistautumista. Tässä viikon välein päivitettävässä blogissamme saamme lukea monenlaisia Candominoon liittyviä tekstejä kuoromme ystäviltä, kuulijoilta, ja entisiltä tai nykyisiltä laulajilta. Haastankin kaikki teidät tarttumaan kynään, näppikseen tai padiin ja osallistumaan tähän blogiin jakamalla Candominoon liittyviä ajatuksianne ja muistojanne! Monella teistä saattaa olla myös valokuva-, ääni- tai videomateriaalia erilaisista tilanteista ja tapahtumista vuosien varrelta, ja niitäkin otetaan ilolla vastaan – kaikesta tästä aineistosta toivon mukaan muodostuu eräänlainen rikas ja monipuolinen näyttely tänne blogisivuille. Candomino on perustamisestaan lähtien koskettanut tavalla tai toisella satojen laulajiensa ja tuhansien kuulijoidensa elämää, ja nyt on sopiva hetki koota yhteen tätä kokemusten laajaa kirjoa.

Candomino on jo aloittanutkin valmistautumisensa juhlavuoteen uuden ohjelmistonsa harjoittelun parissa. Kuoro on myös laajentanut toimintaansa muutaman viime vuoden aikana ja saavuttanut näin jopa uusia olomuotoja: hienosti lentoon lähteneen CandoMini-lapsikuoromme lisäksi tänä syksynä on aloittanut toimintansa Toppelundin alakoulun oppilaille suunnattu kuorokerho. Tämän kuorokerhon tarkoituksena on antaa lapsille ensimmäinen kosketus yhdessä laulamiseen ja sytyttää heissä leikinomaisen toiminnan kautta toivottavasti pysyvämpikin kuorolaulun liekki.

Olen itse syntynyt Candominon ollessa juuri tuollaisen leikkivän ekaluokkalaisen ikäinen. Kohta viisikymppisenä kuoron liekki jatkaa palamistaan erityisen kirkkaana uusien, kantaesitettävien teosten ja tutumpien klassikoidenkin parissa. On ilo olla tekemässä tätä juhlavuotta, olkaa tekin mukanamme osana tätä juhlaa!

img_9605
Candomino Esko Kallion johdolla Italiassa lokakuussa 2016.

Blogikirjoituksia voi toimittaa osoitteeseen candomino (at) candomino.fi