Muistoja kuoron alkuajoilta

Markku Nuotio

Satomaat ja Candomino muodostuivat rakkaiksi käsitteiksi heti kättelyssä vuonna yksi ja kaksi, eli silloin kun Etelä-Espoon seurakunta  ja pian sen jälkeen Candomino perustettiin. En ollut varmaankaan ihan ensimmäisessä harjoituksessa. Sitä hauskempaa oli, kun sain todeta, että riveissä oli pari entistä kuorokaveriani Cantores Minores -poikakuorosta ja nopeasti sitä tutustui muihinkin Tauno Satomaan ylläpitämän hyvän hengen ansiosta.

Vuosiluvut eivät minulla valitettavasti pysy mielessä, mutta joitakin tapauksia ja matkoja muistan kyllä. Osallistuminen kuorokilpailuun Tampereella tuotti muistaakseni toisen sijan. Äitini piti sitä vääränä ratkaisuna, eli sijan olisi pitänyt olla ykkönen. Tällöin hän otti kustantaakseen Candominon ensimmäisen levyn, EP:n, josta muistan ainakin yhden laulun: ”Puhukaa keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä”. Konserttimatka Lundiin oli ikimuistoinen. Mike Hannah’n opettamista irkkubiiseistä jäi mieleen ”I’ve been a wild rover for many a year” ja Miken muutettua takaisin kotiseuduilleen pidimme kirjeyhteyttä jonkin aikaa.

Romanttisena luonteena voin tunnustaa nyt, että rakastuin aika ajoin kuoron ihaniin tyttöihin, mutta koska olin sangen ujo, nämä romanssit jäivät yksipuolisiksi. Lundin reissulla uskalsin kuitenkin tunnustaa rakkauteni eräälle ihastukselleni – huonostihan siinä kävi – pakit tuli ja loppumatka sujui itkuisen alakuloisissa tunnelmissa – laulu soi: ”Oi ystäväin, oi armahain, älä unhoita minua…” – ai kun sattui!

Vuodet vierivät ja Candomino- sekä puhallinorkesteriharrastusteni myötä oli mukava myös seurata Satomaan perheen kasvua ja olen iloinen siitä, että olen saanut kuulua tuohon perheyhteisöön mm. suloisen kummityttöni kautta. Uusien sukupolvien myötä olen seonnut jo laskuissa ja nimissä, mutta aina kun henkilöys on selvinnyt on kanssakäyminen tapahtunut mitä lämpimimmissä merkeissä. Tuli siis selväksi, että meikäläinen ei Candominosta ainakaan elämänkumppania löytänyt, mutta kun menin sitten aikoinaan avustamaan Olarin kirkkokuoroon – jo tärppäsi. Kohtasin siellä nykyisen puolisoni. Saimme kaksi ihanaa lasta – hekin jo nyt aikuisia. Eläkepäivilläni auttelen omistamassani musiikkiliikkeessä Fugassa Helsingin Musiikkitalossa ja vapaa-aika kuluukin sitten lauluharrastusten parissa kotona ja seurakunnassa. Toivotan kaikkea hyvää Candominolle ja CandoMinille pitkälle tuleviin vuosikymmeniin edellä mainitsemani laulun sanoin: ”Puhukaa keskenänne  psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla”.

Tutustu Markun omistamaan levykauppaan, myynnissä myös Candominon levyjä:
http://fuga.fi

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Muistoja kuoron alkuajoilta

  1. Voi Markku, ihana kummisetäni, joka olet elänyt konkreettisesti rinnallani niin juhlahetkinä (synttärit, häät, lasteni syntymät…) kuin vaikeustenkin kohdatessa (vammautumiseni). Sait minut kyyneliin, kun luin muisteloasi Candomino-blogissa! 💖
    Itsekin jo syntymästä asti kuoron elämää olen saanut läheltä seurata ja suurta kiitollisuutta tunnen siitä, miten paljon olen saanut unohtumattomia kokemuksia osallistuessani konsertteihin, leireille, matkoille jne pianistina/urkurina.
    Kiitos Candomino!

    Tykkää

  2. Markku, lämmin kiitos myönteisistä ilmaisuistasi kuorosta ja Satomaista. Ehkä tässä ennen joulua saan aikaiseksi blogata Candominosta, Nuotioista sekä monista muista Candominoon liittyvistä muistoista edes hipaisun verran. Perustamisvuodesta 1967 tähän päivään asti on tapahtunut paljon, tosi paljon kuoromailmassa, Candominossa ja laajemminkin.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s