Candomino-muistoja

Tapani Kuusi, candominolainen 1968-1975

Konsertti alkaa. Tallisin If you love me soi ja etenee loogisessa renessanssikehyksessään. Tänään laulamme hitaammin kuin pari päivää sitten. Kirkko on paljon suurempi, ja holvi palauttaa kaiken lauletun järkkymättä fysiikan lakien mukaan. Sitä on pakko odottaa. Kun pääsemme ohjelmassa Sibeliukseen ja Madetojaan, jossain aivojeni synapseissa liikkuu muisto: näitä lauloin yli 40 vuotta sitten Taunon johdolla Candominossa.

Kotona laulettiin. Isäni oli pappi ja uskonnonopettaja, lauloimme virsiä ja hengellisiä lauluja. Lauloimme kotona paljon muutakin, mutta esimerkiksi pienen ankanpoikasen ja Meksikon pikajunan opin muualta. Opin unisonolaulun voiman ja tunsin sen tuoman ilon.

Aloitin pianotunnit, menestys oli vaatimatonta. Motoriikkani on aina ollut kömpelöä, mutta opin pianon klaviatuurin. En innostunut, toisin kuin vuotta vanhempi veljeni Matti-Veikko. Hänen ansiostaan tutustuin kuulon varassa pianistien perusohjelmistoon.

Kun pianistiurani hiipui, vanhempani yrittivät saada minut soittamaan viulua. Edistyin hitaasti. Seurakuntaan tuli nuori kanttori nimeltään Tauno Satomaa, joka kohotti Haapamäen kirkossa musiikin aivan uusiin sfääreihin. Hän antoi minulle tilaisuuden soittaa viulua Buxtehuden kantaateissa. Yhdessä musisointi tuli tutuksi, ja musiikin tekeminen alkoi tuntua mukavalta. Aloimme myös soittaa sisarusteni kanssa pikku yhtyeenä. Laulaminen taas jäi äänenmurroksen jälkeen vähiin. Yhdessä laulettaessa lähinnä mörisin suuren oktaavin alueella.

Lähdin Helsinkiin opiskelemaan, mutta en musiikkia. Ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä kuulin Matti-Veikolta, että Espooseen siirtynyt Tauno on perustanut nuorisokuoron. Taunosta hehkuva innostus musiikin tekemiseen houkutteli, ja lisäksi uutukaisessa kuorossa olivat Matti-Veikko, päätoiminen musiikinopiskelija, sekä pikkuserkkuni Suihkon veljekset, kokeneet kuorolaulajat. Hieno tilaisuus, pääsisin parempieni kanssa laulamaan! Sain kuitenkin äkeän influenssan juuri kuorokutsun saatuani. Toipuminen vei aikaa, mutta seuraavana syksynä 1968 liityin kuoroon. Kuorolaulajana olin täysin aloittelija.

Samana syksynä aloin soittaa YS:ssä kakkosviulua. Ura amatööriorkesterin soittajana jäi kuitenkin vain vuoden mittaiseksi. Kuorolaulu jatkui, viikottaiset harjoitukset ja esiintymiset. Kiireinen Tauno antoi lisäksi minulle kuten varmaan monelle muullekin laulutunteja Niittykummun kappelissa. Etelä-Espoon nuorisokuorosta tuli Candomino, ohjelmisto muuttui vaativammaksi, ja osallistuimme kuorokilpailuihinkin. Tuli uusia kuorolaisia, ja kuoro kasvoi. Viimeisen kerran lauloin Candominon riveissä 1975 Tampereella Yleisradion kuorokilpailussa, jossa sijoituimme kolmanneksi. Oli aika jättää nuorisokuoro, kun olin jo vuosikymmenen vanhempi kuin nuorimmat kuorolaiset.

Candominossa tutustuin vaimooni Lauraan. Perustimme perheen ja muutimme työn perässä Lahden seudulle. Aika kului perheen ja työn parissa, ja musiikin harrastus jäi passiiviseksi. Lasten kasvettua olen taas päässyt laulamaan, joskus yksinkin mutta pääasiassa kuorossa. En ole aktiivisesti pyrkinyt kuoroihin, mutta mieslaulajista on yleensä pulaa, ja niin minuakin on pyydetty mukaan.

Mikä saa minun kaltaiseni eläkevaarin laulamaan kuorossa? Minulla on ollut ilo laulaa itseäni etevämpien kanssa. Heiltä, niin kuoronjohtajilta, laulunopettajilta ja kuorolaisilta, olen oppinut sen minkä osaan. Nyt eläkeläisenä laulan vielä bassoa Lahden Bach-kuorossa. Miksi en laulaisi kun vielä voin?

Onnellista ja hyvää joulua!

Koonnut Kirsi Kujanpää, intendentti

Candominon joulunalusaikaan kuuluvat usein Tiernapojat, jotka esiintyvät yritysten joulujuhlissa, palvelutaloissa, kauppakeskuksissa ja kuoron konserteissa. Tässä muutama kuvamuisto 1970-luvulta nykypäivään ja päätteksi CandoMinin Tiernatyttöjen joulutervehdys. Ja me toivotamm’, ja me toivotamm’, onnellista ja hyvää joulua!

img_0967Tiernapojat joulukuussa 1979

tiernapojat_1mpTiernapojat joulukuussa 2013, asut ja rekvisiitta Kansallisteatterin puvustosta

tiernapojat-2014_nettiTiernapojat joulukuussa 2014, asut ja miekat Outokumpu Oyj:n lahjoittamat

tiernatytot-2015CandoMinin Tiernatytöt Oulun Tiernapoikakilpailussa 2015.

Video Tiernatyttöjen esityksestä 27.11.2016 Aleksis Kiven syntymäkodissa Palojoella.

Candominon ja CandoMinin Laulun loiste -joulukonsertit 2016
ti 20.12. klo 19 Helsingin vanha kirkko
ke 21.12. klo 19 Espoon tuomiokirkko
Liput 22 / 12 € Lippupisteestä ja ovelta

Kuoro luo kuulijalle nyt-hetken

Suvikki Honkkila, Candominon intendentti 2010-11
julkaistu Essessä 48/2010

nayttokuva-2016-12-13-kello-12-29-17
kuva Jukka Granström

Suomessa moni virittäytyy jouluun kuoromusiikin avulla. Adventin kynnyksellä neljä Espoon nuorisokuoro Candominon laulajaa pysähtyi pohtimaan joululaulujen merkitystä.

Haastateltavista Jussi Laine on pitkän linjan kuorolainen, jolla on takanaan parisataa konserttia ja kvartettikeikkaa, kun taas Juulia Lahdenperälle tämä joulu on kuorossa ensimmäinen. Suvi Jaaramaa ja Jaani Saulamaa ovat laulaneet kuorossa kolmesta neljään vuotta. Yhteistä heille on se, että laulu nähdään hyvänä tapana välittää tunteita. Nuoret arvostavat ohjelmiston monipuolisuutta, mutta korostavat myös klassikkojen asemaa.

Jaani Saulamaan “lemppari” on Maa on niin kaunis, joka lauletaan konsertin päätteeksi kynttilänvalossa. Juulia Lahdenperän suosikki on lapsesta saakka ollut Tuikkikaa, oi joulun tähtöset.
-Siinä ihminen ikään kuin seisoo lumihangessa, ja hänen ja tähtien välille syntyy yhteys, vaikka ne ovat niin kaukana toisistaan. Minulle joulun sanoma on kuin sydämessä loistava tähden valo, se on rauhaa ja isoa ihmetystä. Joulun ihmettähän ei voi koskaan täysin ymmärtää.
-On niin suuri ihme, että Jumalan valtakunta syntyy seimeen, Jussi Laine säestää ystäväänsä.

Täksi jouluksi [2010] kuoro on tilannut sovituksen Heino Kasken Eino Leinon runoon säveltämästä laulusta Mökit nukkuu lumiset.
-Tämä on voitokas laulu, pohtii Jaani Saulamaa. Uskalletaan ylistää kotimaata ja näyttää, että ollaan itsenäinen kansa. Valo joka tässä välkähtää on Herran enkeli, joka on lähetetty meille suomalaisille.
Myös Suvi Jaaramaa pitää teosta hyvin suomalaisena.
-Lauletaan kylvöstä ja maastosta. Myös isän ja äidin hahmot ovat vahvasti läsnä.
Laulu on kuorolle haastava.
-Kun lähdetään tekemään yksinlaulusta kuorolaulua, sorrutaan usein ylitulkintoihin, Jussi Laine pohtii. Henkilökohtaisuuden tuntua on vaikeaa tavoittaa, kun kokemusta on välittämässä yli 30 ihmistä.
-Tässä juuri onkin kuorolaulun suurin haaste, Juulia Lahdenperä painottaa. Kaikki harjoittelu tähtää siihen, että voi syntyä yhteinen kokemus.

Vilkas keskustelu viriää myös P. J. Hannikaisen Joulun kellot -laulusta.
-Kun Esko (taiteellinen johtaja Esko Kallio) avaa kädet, tekee mieli vetää kovaa, Suvi Jaaramaa innostuu. Kuulijalle pitää luoda ”nyt-hetki” – tunne siitä, että autuus tulee juuri nyt!
Voiko autuudesta todella laulaa fortessa, siis kovaa?
-Totta kai, Jussi Laine vastaa. Onhan tässä sentään synttärit! Myös Rauhanruhtinas on ihan mahtava, koska luterilaisuuteen ei kuulu kulta ja kimallus, mutta siinä biisissä rauhanruhtinas tulee kaikessa komeudessaan, eikä mitään aasilla ratsastaen.

Nuorten hartain lahjatoive olisi saada lisää aikaa, mutta kuorolauluun jaksetaan silti panostaa. -On hienoa, kun saa tuoda joulun yleisölle lahjana, kiteyttää Suvi Jaaramaa.

Katso CandoMinin joulukalenterista, mitkä ovat lapsikuorolaisten suosikkilaulut tänä vuonna!

Candominon ja CandoMinin Laulun loiste -joulukonsertit 2016

ti 20.12. klo 19 Helsingin vanha kirkko
ke 21.12. klo 19 Espoon tuomiokirkko
Liput 22 / 12 € Lippupisteestä ja ovelta

Kuningattaren vierailu

Tarja Viik, candominolainen 1980-88

Liityin Candominoon rippikoulukesän jälkeen 1980. Kuoron ex-jäsen Sirpa (os.) Kujanpää rekrytoi minut ja ystäväni Liisa Valleniuksen leirikeskuksen saunasta. Kiljuimme siellä suihkussa kuin eksyneet villihanhet, todennäköisesti ukrainalaista kansanlaulua Hiljainen tienoo. Kaukana hiljaisesta!

Tapaus, josta nyt kerron sattui todennäköisesti 1987, faktantarkastajat lähtekööt rintamana liikkeelle, vuosikymmen on ainakin oikea. Tanskan maalta oli saapunut kunnianarvoisa rojaalinen vieras kuningatar Margareeta aviomiehineen.

img_0953

Vastaanotto ja pieni musiikillinen hetki oli järjestetty Temppeliaukion kirkkoon iltapäiväksi. Konsertissa oli kolmen neljän laulun kimara kansanlauluja,  ja itselläni oli suuri ilo ja kunnia saada esittää Viola-tyttöä kansallispuvussa ja laulaa Karjalan kunnaita salmin murteella. Todettakoon nyt tässä, että olen äidin puolelta helsinkiläinen ja isä on Hankasalmen junaristeysaseman takamailta, että karjalaiset sukujuureni ovat aivan brändityöryhmän  sukupuuhuni liimaamat.

Konsertin alkaessa piilottelin sakastin sokkeloissa astuakseni esiin kuin jänis suuren taikurin hatusta taustahyminän alkaessa. Laulu meni hyvin enkä kompastellut kippurakärkisiin kenkiini kuten joskus. Tosin ystäväni Heikki aivan aiheesta kommentoi, että sitä tunnelmointia voisi hieman vähentää kun kappaleen kesto alkaa ylittää vartin.
Se mikä tunnetta lisää, se tempoa hidastaa!

Laulun jälkeen otin huojentuneena paikkani sopraanorivistöstä ja ryhdyin muiden mukana uiskentelemaan  sävelvuossa. Tuulan tei ja Kesäillalla tulevat etsimättä mieleen. Sitten konsertti päättyi ja Margareeta ryhtyi keräilemään joukkojaan, jolloin Tauno muisti että matkamuistoksi tarkoitettu  levylahja on antamatta, ja mitäs jos nyt solisti näppärästi kuljettaisi sen kuningattarelle.  

Yritin kieltäytyä kunniasta kuin yllättävän  hääpuhepyynnön saanut kesäkanttori mutta minkäs teet; sähistiin siinä pieni tovi ja singoteltiin discusta sylistä toiseen (muistaisin että silloin oli vielä LP-levyaika, tuskin kuoro mitään automankkaan sopivaa c-kasettiakaan olisi tarjonnut). Lopulta kokosin kansallispukuni helmat ja kirmasin juoksuun kuin keväinen vasikka.  Kuningattaren seurue oli jo hyvää vauhtia siirtymässä kirkkosalista aulan puolelle ja yhdistelmäjääkaapin kokoiset turvamiehet walkie talkieineen suojasivat kuningattaren selustaa.

Espoon musiikkiopisto, Sibelius-lukio ja eritoten Candomino olivat opettaneet minulle yhtä ja toista tärkeää musiikista ja elämästä, mutta ei sitä kuinka puhutellaan poispakenevaa kuningatarta. ”Psstt, excuse me, please, wait a moment! Excuse me queen, QUEEN!”

Kaappimiehet katsoivat toisiaan hätääntyneenä, onko kyseessä järjestyshäiriö vai attentaatti. Luojan kiitos minua ei lyöty maahan ja rautoihin. Margareeta kuuli hälinän, kääntyi puoleeni ja hymyili niin lempeästi kuin vain voi ihminen, jonka esi-äiti on perustanut Kalmarin Unionin: ”Yes, dear.”

img_0955kuvat: Candominon arkisto / M. Hellström

Candominon seuraava esitys on joulukonsertti CandoMinin kanssa 10.12. Olarin kirkossa Liput Lippupisteestä