Ensimmäinen kuoroleirini Candominossa

Vilja Ristolainen, lukiolainen Nurmijärveltä ja candominolainen keväästä 2016

Lähdin kuoroleirille Sauvon leirikeskukseen ilman mitään erityisempiä odotuksia. Jo bussimatkalla lauleskellessamme Bachin h-mollimessua tunsin, että leiristä tulee varmasti mukava. Iltaa myöten tunne vahvistui, kun maittavan iltapalan jälkeen vietimme yhteistä aikaa sketsien ja visailun muodossa. Saunakin lämpeni ja meren poukamassa oli yllättävän lämmintä vettä uida, vaikka oli jo syyskuu.

nayttokuva-2017-01-31-kello-12-21-39

Seuraava päivä kului pitkälti kuoroharjoitusten parissa. Iltapäivällä lähdimme Sauvon kirkkoon, jossa konsertoimme yhdessä CandoMinin ja Turun konservatorion kamarikuoron kanssa. Loppuilta kului taas saunoessa, syödessä ja hauskaa pitäessä. Sunnuntaiaamuna lähdimme Liedon kirkkoon messuavustukseen. Matkalla ihailimme kauniin sumuisia maisemia (kuvia maisemista voit löytää, kun kirjoitat Instagramin hakuun #kuoroleirisumussa). Messuavustuksen jälkeen matka jatkui kotia kohti.

nayttokuva-2017-01-31-kello-12-05-37

Uutena kuorolaisena kuoroleiri oli tärkeä kokemus. Kuoroleirillä tutustui paremmin kuorokavereihin, kun oli enemmän aikaa yhdessäololle tavallisiin treeneihin verrattuna. Kuoron yhteishenki tuntui kuoroleirillä entistä voimakkaammin. Ensimmäisestä kuoroleiristä jäi hyvät muistot, laulu soi ja nauru raikui.

nayttokuva-2017-01-31-kello-12-23-39

Candominoon voi edelleen hakea kaudelle 2017 – erityisesti miesääniä tarvitaan!
Hae kuoroon

Naurettava – ja nautittava -harrastus

Jaani Saulamaa, candominolainen

Hyvä Candominon blogin lukija. Nimeni on Jaani ja olen tällä hetkellä toinen kuoron rivitenoreista. Aikeenani on kertoa teille, kuinka 16-vuotiaasta uhmakkaasta teinistä, joka ”joutui” positiivisen painostuksen kautta kuoroon laulamaan, muodostui vannoutunut laulaja. Oikeastaan se on aika yksinkertaista, sytyn taiteesta.

kuva-candomino

Nuorena poikana en kehdannut levitellä tietoa siitä, että laulan kuorossa. Ajattelin, että asettaisin itseni naurunalaiseksi. Jälkeenpäin ajateltuna tämä on ollut todella sääli. Kuoroharrastus ei ole nuorten (poikien) kesken suosittu harrastus, eikä sillä ole samaa statusta kuin esimerkiksi jääkiekolla, jalkapallolla tai kamppailulajeilla. Olen sittemmin ollut asian kanssa sujut ja antanut asian näkyä, ehkä jopa ylpeänä siitä, että harrastan jotakin poikkeuksellista ja olen hyvä siinä.

Uskon, että tietynlaisen statuksen puuttuminen tästä harrastuksesta on estänyt monia nuoria poikia tarttumasta, lahjoistaan huolimatta, kuoroharrastukseen taustalla pelko siitä, että joku nauraa asialle. Sekakuoroissa yleinen ongelma onkin pula mieslaulajista.

Elämässä omien kiinnostusten kohteiden löytäminen on tärkeää. Kuitenkin vielä tärkeämpää on, että on rohkeutta viettää aikaa niiden parissa. Jos jonkin asian tekeminen tai harrastaminen tuntuu hyvältä ja tuo hyvän fiiliksen, niin silloin sitä kannattaa jatkaa, oli se kuinka outo tahansa tai jonkun mielestä naurettava. Emme tule koskaan olemaan hyviä sellaisten asioiden parissa, jotka eivät todella kiinnosta. Kiinnostustemme kautta löydämme lisäksi ne ihmiset, joiden ajatukset kuulostavat tutuilta ja joista voi muodostua hyviä ystäviä.

Candomino-kuoro opetti minut laulajaksi. Aloin vähitellen tunnistamaan kappaleiden sävyjä, muodostamaan ääntäni, ymmärtämään tulkintoja, sekoittua joukkoon ja olla osa kokonaisuutta sekä kuulemaan kokonaisuuden. Jatkuvasti silti tulee uusia tunteita siitä, että on ymmärtänyt jotakin uutta, joka tekee taas musiikin teosta entistä rikkaampaa. Se, kun huomaa kehittyvänsä ja vaikuttavansa siihen, miltä loppujen lopuksi kuulostamme, motivoi edelleen oppimaan.

Olen ollut kuorossa noin 8 vuotta (välillä Lappeenrannassa opiskelemassa) ja tässä ajassa olen kokenut kuoron kautta asioita, joita en koskaan ilman sitä olisi päässyt kokemaan. Syksyllä 2016 vaihdoin sanasen Italiassa, Triestessä kardinaalin kanssa, joka on hierarkkisesti katolisessa kirkossa paavista seuraava. Ruotsissa, Gotlannissa vietimme öitä vankilassa (entisessä). Saksassa Düsseldorfissa paikallinen perhe majoitti meidät, ja myöhemmin opastimme heitä Suomessa ja näytimme heille Hietaniemeä sun muuta. Sveitsissä pääsimme kilpailemaan muita maailman kuoroja vastaan. Unkarissa pääsin kokemaan ensimmäistä kertaa elämässäni matkailun Candominon kanssa, ja tämä on muistona tärkein matka itselleni.

Nuorena kuoroon

Elena Rautakoski, candominolainen vuodesta 2013-

Musiikki on aina ollut hyvin tärkeässä osassa elämääni. Muistan jo pienenä ajatelleeni, että haluaisin laulaa kuorossa, mutta silloin pianonsoitto oli ensisijalla harrastuksissa. Syksyllä 2013 äitini ja muutama lähisukulainen kuitenkin innoitti osallistumaan Candominon avoimiin harjoituksiin. Samana vuonna perustettiin CandoMini ja mietin, kumpi kuoroista sopisi minulle paremmin, koska tunsin itseni aika nuoreksi Candominoon. Äitini kanssa juteltuani päädyin kuitenkin hakemaan Candominoon ja pian osallistuinkin koelauluihin. Kertaakaan en ole katunut päätöstäni.

En ollut koskaan aikaisemmin laulanut kuorossa ja nuoren iän lisäksi senkin takia ensimmäiset viikot kuorossa olivat jännittäviä ja hieman haastavia. Hyvässä opissa ja innostavassa ilmapiirissä huomasin kuitenkin nopeasti kehittyväni. Muiden kannustus, ja se, että itse huomaa osaavansa, kannusti minua aina vaan jatkamaan.

Olin iloinen siitä, miten hyvin pääsin mukaan porukkaan. Olinhan kuitenkin huomattavasti nuorempi (olin vasta täyttänyt 15-vuotta) kuin suurin osa kuorolaisista. Joko kuoro oli vain täynnä mielettömiä ihmisiä tai sitten musiikki on vaan niin voimakas yhdistävä tekijä, että ikä on tosiaankin vain numero. Luulen että kyseessä oli molemmat!

img_0089

elenan-blogi

Ehdottomina lempimuistoina minulle toistaiseksi ovat olleet kuoroleirit ja -matkat. Parhain kuoromuistoni sijoittuu ensimmäiselle kuoromatkalleni, Ranskan Figeaciin vuonna 2014. Yhtenä iltana, ennen keikkaa, olimme pienemmällä porukalla aukion kohdalla kävelemässä kirkolle päin, kun joku ehdotti että laulaisimme aukiolla jotain. Niinpä me siis keskenämme valitsimme kappaleen ja aloimme laulaa. Ihmiset pysähtyivät kiinnostuneina kuuntelemaan. Hetken päästä lähdimme melkein kuin kulkueena kävelemään kirkolle, laulaen samalla. Osa kuuntelevista ihmistä seurasivat meitä kujia pitkin. Tunne oli uskomaton! Tämä on sellainen asia, jota ei taatusti missään muualla koskaan pysty kokemaan.

Olen kiitollinen siitä, että saan laulaa näin mahtavassa kuorossa, niin upeiden laulajien kanssa. Olen kokenut ja oppinut todella paljon uusia ja ainutlaatuisia asioita.

elenan-blogi-2Kuvat Ranskasta, Ruotsista ja Saksasta: Elena Rautakoski ja Candominon arkisto

Candomino rekrytoi parhaillaan uusia laulajia – hae mukaan!

Onnea Tauno!

Kirsi Kujanpää, intendentti

Viime sunnuntaina juhlittiin 80-vuotiasta Candomino-kuoron perustajaa ja kunnianjohtaja Tauno Satomaata Olarin kirkossa. Konsertissa esiintyivät Esko Kallion johtaman Candominon lisäksi sopraano Tuuli Lindeberg, urkurit Jaana Ikonen ja Tomi Satomaa sekä pianisti Mirka Rautakoski. Olarin kirkko oli tupaten täynnä yleisöä: Taunon ystäviä, sukulaisia, työtovereita, oppilaita sekä Candominossa laulaneita kuorolaisia. Konsertin juonsi Candominon perustajajäsen Sampo Suihko, joka ylläpiti taitavasti rentoa ja lämmintä tunnelmaa.

img_0999

Candomino esitti illan aikana monia klassikoita historiansa varrelta, muun muassa Juha Vintturin sovittaman kansanlaulun Sinisiä punasia ruusunkukkia. Myös Armas Maasalon Rukous (Tule kanssani, Herra Jeesus) on yksi yleisön kestosuosikeista.

Nykyisistä candominolaisista vain muutama on laulanut kuorossa Taunon aikana, mutta kuorolaisille välittyi konsertin aikana vahva viesti kuoron juurista.

”Tuli tunne siitä, että ollaan osa suurempaa kokonaisuutta ja kuoroperhettä.”

”Oli kiva tunnistaa vanhoja kuorolaisia kirkon penkeistä – ne oli yleisöstä eniten liekeissä!”

”Oli hienoa laulaa, kun tiesi, että yleisö taatusti ymmärsi musiikin päälle ja osasi arvostaa sellaista laatua, johon pyrimme. Se toi samalla kipinää antaa kaikkensa.”

img_1004

Konsertin päätteeksi kuoronjohtaja Esko Kallio siirtyi rivilaulajaksi ja Tauno johti nykyisten ja entisten candominolaisten suurkuoroa: Soi kunniaksi Luojan.

Yleisö oli upea, kannusti esiintyjiä äänekkäin taputuksin ja eli mukana, yhteishenki suorastaan herkisti! Kiitos ja onnea ystävämme TANE!

nayttokuva-2017-01-10-kello-13-11-56

Konsertin videolinkkejä kuoron instagramissa (katselu ei vaadi kirjautumista).

 

Juhla on täällä! – ja Tane, pappa ja minä

Joachim Saulamaa, kuorolainen (puheenjohtaja 2012-2015)

dsc01380

Juhlavuosi on alkanut! Saamme aloittaa sen upealla tavalla kunniajohtajaamme juhlien. Ensi sunnuntaina Olarin kirkon valtaa varmasti sydämellisen lämmin ja juhlallinen tunnelma loistavien muusikoiden täyttäessä kirkkaasti soivan kirkkosalin hienolla musiikilla – aivan kuten lukemattomia kertoja vuosikymmenten aikana aiemminkin on tapahtunut siellä, missä meidän rakas Taunomme on intohimollaan musiikkia tehnyt ja kanssaihmiset hymyllään valloittanut.

Nuorena miehenalkuna aloitin Candominon 40-vuotisjuhlien kynnyksellä täysin uuden harrastuksen ja rakkaus Candominoon ja kuorolauluun vuosi vuodelta voimistui. Kiintymys ja intohimo veivät minut mukanaan luottamustehtäviin ja kohta jo salaa haaveilin hallituksen puheenjohtajuudestakin. Kannustajien tukemana rohkaistuin ja tulin valituksi puheenjohtajan pestiin. Isoisäni luomuksen vaaliminen oli koko ajan ollut tärkeää, mutta tuolloin siitä huolehtiminen konkretisoitui vastuulliseksi tehtäväksi, jossa pääsin haastamaan itseäni uudella alueella.

Enpä olisi yli kymmenen vuotta sitten uraani Candominossa aloitellessani arvannut, kuinka suuresti se tulee muuttamaan elämääni. Paitsi että se on muuttanut ihmistä, se on tuonut ja muuttanut tärkeimpiä ihmissuhteitani. Puheenjohtajuuteni aikana meistä tuli Tauno-papan, äitini isän, kanssa myös kuin yhtiökumppaneita. Puhelin alkoi soida ja saatoimme iltamyöhälle istua Satomaalla – siis ”mummulassa” – keskustelemassa kuoron asioita ja hieromassa strategioita. Oli ollut pappa, nyt oli myös Tane. Eipä tätä liian usein silti tapahtunut, olisi saanut enemmänkin olla – niin mukavaa ja mielenkiintoista se oli. Olin saanut mummilta ja papalta jo paljon, nyt opin myös Tanelta roppakaupalla. Mikä määrätön kokemuspohja ja osaaminen hänellä onkaan. Mutta hän on myös erinomainen esimerkki meille kaikille siitä, kuinka kohdata toinen ihminen, olla aina positiivinen ja kannustava sekä nöyrästi palvella muita ja seurata omaa kutsumustaan väsymättä. Maailma on muuttunut Suomen itsenäisyyden ja Candominon olemassaolon aikana valtavasti, mutta samat perimmäiset asiat merkitsevät – niin kansakuntamme kuin Candominommekin menestyksessä.

Toivon Candominolle ja Suomelle mitä parhainta juhlavuotta. Toivottavasti tästä vuodesta tulee ikimuistoinen. Kumpikin on todella ansainnut juhlansa. Niin kuin on myös Tane! Ymmärrätte nyt kuinka erityinen juhla minullekin on käsillä. Voisiko hienommalla tavalla yhdistyä kaksi niin rakasta! Enkä varmasti ole yksin – kertokaa kommentoimalla alle, millä tavalla Tane on teille tärkeä. Innokas kirjoittaja voi ilmoittautua myös blogipostauksen tekijäksi. Toivon, että tästä blogista tulisi ikään kuin näyttely, jossa näkisimme kuoroa eri näkökulmista niin kuvin, sanoin kuin videoinkin.

Nauttikaamme juhlavuodesta – hyvää alkanutta vuotta kaikille ja toivottakaamme Candominolle mahtavaa juhlavuotta ja menestystä seuraavaan 50 vuoteen!

taneTauno Satomaa 80 v. -juhlakonsertti sunnuntaina 8.1.2017 klo 18 Olarin kirkossa. Vapaa pääsy, ohjelma 10 euroa ovelta (tuotto Kirkon Ulkomaanavulle). Tervetuloa!