Juhla on täällä! – ja Tane, pappa ja minä

Joachim Saulamaa, kuorolainen (puheenjohtaja 2012-2015)

dsc01380

Juhlavuosi on alkanut! Saamme aloittaa sen upealla tavalla kunniajohtajaamme juhlien. Ensi sunnuntaina Olarin kirkon valtaa varmasti sydämellisen lämmin ja juhlallinen tunnelma loistavien muusikoiden täyttäessä kirkkaasti soivan kirkkosalin hienolla musiikilla – aivan kuten lukemattomia kertoja vuosikymmenten aikana aiemminkin on tapahtunut siellä, missä meidän rakas Taunomme on intohimollaan musiikkia tehnyt ja kanssaihmiset hymyllään valloittanut.

Nuorena miehenalkuna aloitin Candominon 40-vuotisjuhlien kynnyksellä täysin uuden harrastuksen ja rakkaus Candominoon ja kuorolauluun vuosi vuodelta voimistui. Kiintymys ja intohimo veivät minut mukanaan luottamustehtäviin ja kohta jo salaa haaveilin hallituksen puheenjohtajuudestakin. Kannustajien tukemana rohkaistuin ja tulin valituksi puheenjohtajan pestiin. Isoisäni luomuksen vaaliminen oli koko ajan ollut tärkeää, mutta tuolloin siitä huolehtiminen konkretisoitui vastuulliseksi tehtäväksi, jossa pääsin haastamaan itseäni uudella alueella.

Enpä olisi yli kymmenen vuotta sitten uraani Candominossa aloitellessani arvannut, kuinka suuresti se tulee muuttamaan elämääni. Paitsi että se on muuttanut ihmistä, se on tuonut ja muuttanut tärkeimpiä ihmissuhteitani. Puheenjohtajuuteni aikana meistä tuli Tauno-papan, äitini isän, kanssa myös kuin yhtiökumppaneita. Puhelin alkoi soida ja saatoimme iltamyöhälle istua Satomaalla – siis ”mummulassa” – keskustelemassa kuoron asioita ja hieromassa strategioita. Oli ollut pappa, nyt oli myös Tane. Eipä tätä liian usein silti tapahtunut, olisi saanut enemmänkin olla – niin mukavaa ja mielenkiintoista se oli. Olin saanut mummilta ja papalta jo paljon, nyt opin myös Tanelta roppakaupalla. Mikä määrätön kokemuspohja ja osaaminen hänellä onkaan. Mutta hän on myös erinomainen esimerkki meille kaikille siitä, kuinka kohdata toinen ihminen, olla aina positiivinen ja kannustava sekä nöyrästi palvella muita ja seurata omaa kutsumustaan väsymättä. Maailma on muuttunut Suomen itsenäisyyden ja Candominon olemassaolon aikana valtavasti, mutta samat perimmäiset asiat merkitsevät – niin kansakuntamme kuin Candominommekin menestyksessä.

Toivon Candominolle ja Suomelle mitä parhainta juhlavuotta. Toivottavasti tästä vuodesta tulee ikimuistoinen. Kumpikin on todella ansainnut juhlansa. Niin kuin on myös Tane! Ymmärrätte nyt kuinka erityinen juhla minullekin on käsillä. Voisiko hienommalla tavalla yhdistyä kaksi niin rakasta! Enkä varmasti ole yksin – kertokaa kommentoimalla alle, millä tavalla Tane on teille tärkeä. Innokas kirjoittaja voi ilmoittautua myös blogipostauksen tekijäksi. Toivon, että tästä blogista tulisi ikään kuin näyttely, jossa näkisimme kuoroa eri näkökulmista niin kuvin, sanoin kuin videoinkin.

Nauttikaamme juhlavuodesta – hyvää alkanutta vuotta kaikille ja toivottakaamme Candominolle mahtavaa juhlavuotta ja menestystä seuraavaan 50 vuoteen!

taneTauno Satomaa 80 v. -juhlakonsertti sunnuntaina 8.1.2017 klo 18 Olarin kirkossa. Vapaa pääsy, ohjelma 10 euroa ovelta (tuotto Kirkon Ulkomaanavulle). Tervetuloa!

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Juhla on täällä! – ja Tane, pappa ja minä

  1. Lapsuuteni perhetutut Satomaat olivat meillä Espoon Nöykkiössä kylässä, kun Tauno sai kuulla isältäni olevani kiinnostunut musiikista. Tauno pyysi minut meidän soittohuoneeseen ja laulatti minua. En muista mitä lauloin, ehkäpä aavistuksen kurkkupuristeisella äänellä kuitenkin. Tauno sanoi, ”tervetuloa Candominoon”. Samalla hän otti minut urkuoppilaakseen ja puhui minulle pianotunnit ja musiikin teorian Espoon musiikkiopistossa. Näin pääsin musiikkiopistoon, vaikka en edes sinne hakenut. Ikää oli tuolloin 17v.
    Urkutunneista Olarin kirkossa muistan sen, että soittaessani läksyä, Tane käveli kirkkosalissa ja aina kun virheen tein, kuului rykäisy salista..

    Aikani Candominossa jäi lyhyeksi armeijan ja paikkakunnalta muuton myötä, mutta ääneni kehittyi valtavasti tuona aikana kun olin Candominossa. Opin kappaleet nopeasti ulkoa, jota muistan Tanen erityisesti vaatineen. Opin kurinalaiseen työskentelyyn. Tane antoi myös yksityisopetusta kuoroäänenmuodostuksessa. Sain olla myös mukana muutamalla konserttikiertueella ja kuoroleireillä. Taunon olemusta kuoron edessä sävytti huumori ja vaativuus. Mieleen jäi hänen ilmeet ja eleet ja olen nyt myöhemmin sanonutkin omille oppilailleni, että kuoronjohtaja johtaa 50% käsillä, 50% naamataululla!

    Koen, Taunon oppi-isäkseni. Ilman häntä, en olisi päässyt Sibelius-Akatemiaan. Nyt kymmeniä vuosia myöhemmin olen ollut paljon Tanen kanssa tekemisissä Jämsän opiston urkurakennuskurssien merkeissä. Olen saanut aina ihailla Tanen erityisen tarkkaa sävelkorvaa, joka hänellä on säilynyt vielä vanhoille päiville asti. Tane on myös antanut omaan työhöni kanttorina/musiikinopettajana ja kuoronjohtajana todella arvokkaita vinkkejä ja hän on elänyt hengessä mukana.

    Tunnen syvää kiitollisuutta kaikkea sitä kohtaan, mitä Tanelta olen saanut. Hän on mies vailla vertaa! Respect!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s