Naurettava – ja nautittava -harrastus

Jaani Saulamaa, candominolainen

Hyvä Candominon blogin lukija. Nimeni on Jaani ja olen tällä hetkellä toinen kuoron rivitenoreista. Aikeenani on kertoa teille, kuinka 16-vuotiaasta uhmakkaasta teinistä, joka ”joutui” positiivisen painostuksen kautta kuoroon laulamaan, muodostui vannoutunut laulaja. Oikeastaan se on aika yksinkertaista, sytyn taiteesta.

kuva-candomino

Nuorena poikana en kehdannut levitellä tietoa siitä, että laulan kuorossa. Ajattelin, että asettaisin itseni naurunalaiseksi. Jälkeenpäin ajateltuna tämä on ollut todella sääli. Kuoroharrastus ei ole nuorten (poikien) kesken suosittu harrastus, eikä sillä ole samaa statusta kuin esimerkiksi jääkiekolla, jalkapallolla tai kamppailulajeilla. Olen sittemmin ollut asian kanssa sujut ja antanut asian näkyä, ehkä jopa ylpeänä siitä, että harrastan jotakin poikkeuksellista ja olen hyvä siinä.

Uskon, että tietynlaisen statuksen puuttuminen tästä harrastuksesta on estänyt monia nuoria poikia tarttumasta, lahjoistaan huolimatta, kuoroharrastukseen taustalla pelko siitä, että joku nauraa asialle. Sekakuoroissa yleinen ongelma onkin pula mieslaulajista.

Elämässä omien kiinnostusten kohteiden löytäminen on tärkeää. Kuitenkin vielä tärkeämpää on, että on rohkeutta viettää aikaa niiden parissa. Jos jonkin asian tekeminen tai harrastaminen tuntuu hyvältä ja tuo hyvän fiiliksen, niin silloin sitä kannattaa jatkaa, oli se kuinka outo tahansa tai jonkun mielestä naurettava. Emme tule koskaan olemaan hyviä sellaisten asioiden parissa, jotka eivät todella kiinnosta. Kiinnostustemme kautta löydämme lisäksi ne ihmiset, joiden ajatukset kuulostavat tutuilta ja joista voi muodostua hyviä ystäviä.

Candomino-kuoro opetti minut laulajaksi. Aloin vähitellen tunnistamaan kappaleiden sävyjä, muodostamaan ääntäni, ymmärtämään tulkintoja, sekoittua joukkoon ja olla osa kokonaisuutta sekä kuulemaan kokonaisuuden. Jatkuvasti silti tulee uusia tunteita siitä, että on ymmärtänyt jotakin uutta, joka tekee taas musiikin teosta entistä rikkaampaa. Se, kun huomaa kehittyvänsä ja vaikuttavansa siihen, miltä loppujen lopuksi kuulostamme, motivoi edelleen oppimaan.

Olen ollut kuorossa noin 8 vuotta (välillä Lappeenrannassa opiskelemassa) ja tässä ajassa olen kokenut kuoron kautta asioita, joita en koskaan ilman sitä olisi päässyt kokemaan. Syksyllä 2016 vaihdoin sanasen Italiassa, Triestessä kardinaalin kanssa, joka on hierarkkisesti katolisessa kirkossa paavista seuraava. Ruotsissa, Gotlannissa vietimme öitä vankilassa (entisessä). Saksassa Düsseldorfissa paikallinen perhe majoitti meidät, ja myöhemmin opastimme heitä Suomessa ja näytimme heille Hietaniemeä sun muuta. Sveitsissä pääsimme kilpailemaan muita maailman kuoroja vastaan. Unkarissa pääsin kokemaan ensimmäistä kertaa elämässäni matkailun Candominon kanssa, ja tämä on muistona tärkein matka itselleni.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s