Soi kuin enkelikuoro

Marjukka Malkavaara, Candominon intendentti 2009-10 (teksti julkaistu aiemmin Essessä 10.12.2009)

Yleisradion ulkolähetysauto seisoo parkissa Olarin kirkon edessä. Autosta kirkkosaliin johtaa piuhojen vana. Sisällä autossa istuvat ja odottavat kuorotoimittaja, tuottaja Inari Nuutero (nyk. Tilli) sekä äänisuunnittelijat Tommi Slotte ja Kalevi Laine.  “Haluatteko harjoitella vielä?” Nuutero kysyy saliin kuuluvan mikrofonin välityksellä.

Kirkossa on innostunut ja keskittynyt tunnelma – Espoon nuorisokuoro Candomino on äänittämässä Yleisradiolle kantanauhaa eli musiikkia radionkuuntelijoiden iloksi. Johtaja Esko Kallio on valinnut äänityskappaleiksi sekä joululauluja että suosittuja hengellisiä lauluja: mukana ovat esimerkiksi Sulho Rannan Taas kaikki kauniit muistot, P. J. Hannikaisen Tuikkikaa, oi joulun tähtöset ja Kari Rydmanin Niin kaunis on maa. Rydman on tätä nauhoitusta varten tehnyt kappaleeseensa uuden kuorosovituksen, ja säveltäjä Lauri Nurkkala puolestaan on sovittanut Candominon nauhoittamista joululauluista kaksi.

Candomino_Olari029

Mutta nyt istutaan Yleisradion ääniautossa ja odotetaan Heikki Klemetin Iltalaulua alkavaksi. “Hyvä, että Esko valitsi tämän laulun, se sopii niin moneen paikkaan”, Nuutero toteaa tyytyväisenä lehteillessään Iltalaulun nuottia. Viiden kappaleen äänittämiseen on varattu vain viitisen tuntia, siinä ajassa täytyy tulla valmista. “Kantanauhan äänitys on kuin konserttiäänityksen ja levynteon välimuoto”, Nuutero selittää. Levyä tehdessä saatetaan tarvita jopa sata ottoa laulua kohti. Nuuteron muistiinpanojen mukaan Candominon edellinen nauhoituskappale Taas kaikki kauniit muistot meni purkkiin kahdeksalla otolla.

“Voisitteko hajaantua vähän? Ja voisivatko miehet asettua hieman taaemmas? Nyt kuulemme yksittäisiä ääniä”, Nuutero opastaa. Candomino aloittaa Iltalaulunsa. “Todella siistin kuuloista”, Nuutero ja Slotte myöntelevät.

Candomino_Olari038

Päivän lopussa niin kuoro ja sen johtaja kuin tuottajakin puhkuvat tyytyväisyyttään. “Candomino soi kuin enkelikuoro, kuoron soundi sopii todella hyvin Olarin kirkkoon”, Nuutero kehuu. Turussa kasvanut ja itsekin monissa kuoroissa laulanut Nuutero kertoo tunnistavansa Candominon työskentelytavassa jotain hyvin tuttua. “Olen itse kasvattikuorossani Turun konservatorion nuorisokuorossa tottunut siihen, että kappaleiden työstäminen on hyvin tarkkaa. Myös Candominossa tehdään perusteellista työtä, ja se kuuluu. Kuoro soi raikkaasti ja kuulaasti.”

Nuutero sanoo uskovansa, että Candominon äänittämät laulut voivat saada soittoaikaa radiossa. “Koen, että joka tapauksessa teemme suomalaista kulttuurihistoriaa. On hieno ajatus, että vaikkapa 50 vuoden päästä joku voi löytää nämä äänitteet ja laittaa niitä edelleen yleisölle kuultavaksi.”

Ylen toimittaja Inari Tilli kertoo lisää Candominon kanssa tehdystä pitkästä yhteistyöstä 9.4. julkaistavassa Candomino 50 -juhlajulkaisussa. Teos on saatavilla On Compassion -konsertissa sekä sen jälkeen verkkokaupastamme!

Mainokset

Mä vaan vedän – mietteitä sakraalimusiikin olemuksesta

Olli Kortekangas, säveltäjä, 70-luvun candominolainen (teksti julkaistu aiemmin Reformaatio2017-blogissa)

Problematisointi on kaikin puolin kunnioitettava filosofinen menetelmä. Viimeistään modernismin myötä siitä tuli vallitseva ajattelutapa myös taiteessa. Sarkastisesti sanottuna: jos ongelmaa ei ole, se tehdään.

Sakraalimusiikin säveltäjäkin tulee aika ajoin esittäneeksi itselleen hankalia kysymyksiä, ihan perusteista alkaen. Tähän tapaan:

Sana ”sakraali” käännetään vakiintuneesti ”pyhäksi”. Onko sakraalimusiikki pyhämusiikkia, siis arkimusiikin vastakohta? Hmm. Pyhää musiikkia? Kuulostaa pateettiselta ja melkein pelottavalta, ainakin jos omia aikaansaannoksiaan ajattelee. Entä pyhitettyä musiikkia? Vaatisi muutaman aanelosen jotta teologisesti harrastelijaksi tunnustautuva ammattisäveltäjäkin ymmärtäisi edes mistä puhutaan.

Kaikki sakraalimusiikki, tai sellaiseksi kutsumamme, ei tietenkään ole kirkollista – ehkei kirkkomusiikkikaan itsestään selvästi aina sakraalia. Vaikka (tai koska) minulla on pitkä tausta kirkollisen musiikin säveltäjänä, koen usein vaikeaksi tai jopa tarpeettomaksi vetää rajaa ”hengellisen” ja ”maallisen” musiikin välille. Tämä koskee niin omia kuin muidenkin teoksia.

Säveltäjän omasta mielestä joku kovin arkinen hetki hänen musiikissaan saattaa herättää vastaanottajassa suuria tunteita, kun taas syvästi eletty ja sydänverellä piirretty voi jättää tämän täysin kylmäksi. En siis halua spekuloida kuulijoitteni reaktioilla, vaan ajattelen säveltämistä mieluummin kokemusten jakamisena.

Mistä oikeastaan puhumme kun puhumme sakraalista taiteesta? Kysyin tätä kerran eräältä viisaalta kirkonmieheltä. Hänen vastauksensa kuului: ”Se on sitä että ollaan perimmäisten kysymysten äärellä.” Taide ammentaa eksistenssin syvästä lähteestä tavallaan aina. Seuraako tästä, että kaikki taide on lopulta sakraalia?

Ehkä on tarpeellista pysähtyä välillä pohtimaan tällaisia kysymyksiä, vaikka vastauksia ei löytäisikään. Ainakin se pitää nöyränä. (Ja mitä hyötyä SIITÄ sitten on, urputtaa jokaisen säveltäjän sisällä asuva ei niin pieni narsisti.)

Kannattaa muistaa sekin, että enempää ei voi tehdä kuin parhaansa. Määritelkööt muut lopputuloksen pyhyyden tai pahuuden. Kuten rakastettu laulaja Kari Tapio aikanaan totesi omasta taiteestaan: ”Mä vaan vedän.”

Olli ja TaneOlli Kortekangas ja Tauno Satomaa 2005 (Candominon arkisto / M. Hellström)

Olli Kortekankaan On Compassion kuullaan ensi kerran 9.4. klo 18 Temppeliaukion kirkossa Candominon kantaesittämänä. Konserttiin on vapaa pääsy, tervetuloa!

Kikatusta ja laulua kuoron kuvauksissa

Marjukka Malkavaara, Candominon intendentti 2009-2010 (julkaistu aiemmin Länsiväylässä 9/2009)

Kaapelitehtaan suuressa Merikaapelihallissa raikuu – käynnissä on nuorisokuoro Candominon promokuvaus. Valokuvaaja Taavetti Alinin käskystä kuoronjohtaja Esko Kallio antaa äänet, ja niin tyhjässä hallissa kaikuvat yksi toisensa jälkeen Kesäpäivä Kangasalla, Kesäillalla ja Tuulantei – pelkkä seisoskelu kun saa aikaan vain jännittyneen näköisiä ilmeitä kuvattavissa. “Uskomatonta, teillä on ihan sama soundi kuin levyillä!”, valokuvaaja hämmästelee laulujen lomassa.

CandominoFiilis_small048

Välillä kuvataan naisia ja miehiä erikseen. “Muodostakaa muutaman hengen ryhmiä ja laulakaa toisillenne”, Alin opastaa naisia. “Muistetaan hymyillä kuvissa, mehän nautitaan laulamisesta”, joku kuorolaisista huikkaa. Vaikka kuvaustilanne tuntuu jännittävän monia alussa, laulaminen todella rentouttaa porukan, ja loppuillasta moni laulu jo päättyykin naurunremakkaan; varsinkin kun Alin vielä panee kuoron tekemään mitä ihmeellisimpiä asentoja ja ilmeitä. “Joo, teille selvästi sopii nää vähemmän järkevät poseeraukset”, Alin hymähtää – ja kuorolaiset nauravat.

CandominoFiilis_small059

CandominoFiilis_small063

Esiintyvälle kuorolle lehdistökuvat ovat tärkeitä: ne ovat osa kuoron imagoa, ikään kuin käyntikortti. Kuvia tarvitaan niin lehtijuttujen yhteyteen kuin konserttien ohjelmakirjoihin. Myös kuoron omat kotisivut saavat piristysruiskeen uusista kuvista.

Taavetti Alin on kokenut ja monipuolinen valokuvaaja, joka on ennenkin kuvannut muusikoita. “Emme halunneet perinteisiä tönkkökuvia kuorosta, vaan nuorekkuutta ja raikkautta henkiviä otoksia. Taavetti osaa visualisoida sen, mitä olemme musiikillisesti”, tiivistää Candominon markkinointitiimin vetäjä Silja Nurkkala.

Kuvaussession aikana kuoro on muun muassa pomppinut, irvistellyt sekä maannut Kaapelitehtaan kylmällä betonilattialla. Pitkä ilta päättyy yhteiseen “luokkakuvaan”, jossa koko kuoro sulloutuu yhdeksi kasaksi. Alin ottaa vielä viimeiset kuvat, ja sitten kameran muistikortti onkin täynnä. Kiitokseksi hän saa raikuvat aplodit koko kuorolta.

CandominoFiilis_small064

 

Eräänä helteisenä päivänä Sveitsissä

kooste Hanna Lehtosen ylläpitämästä blogista 7/2010

Aamu heinäkuisessa Sveitsissä valkeni aurinkoisena ja lämpimänä – jälleen!
Ohjelmassa ensimmäisenä oli laivaristeily, jonka hinnaksi ilmoitettiin yksi laulu. No, kyyti oli sen verran suloista, että vetäisimme kaksi laulua. Taivas oli kirkkaan sininen, vuorten lumiset huiput siintelivät horisontissa ja pieni tuulen vire sekoitti kampaukset. Siihen tunnelmaan sopi mainiosti Ecco mormorar l’onde (täällä aallot kohisevat) …

Image 7.3.2017 at 16.36

Iltapäivällä Candominon uimakoulu kokoontui lähirannalla. Vuokkojen helmat vain hulmusivat kun tyttäret juoksentelivat kuumalla hiekalla. Tunnelmallisen kaupungin kapeat kadut ja ihanat puodit taas houkuttelivat marathon-shoppingille. Lukematon oli pussukoiden ja nyssyköiden määrä, joka kaupoista hotellille kannettiin.

Emme toki unohtaneet, miksi olemme tulleet Sveitsiin – iltapäivällä kokoonnuimme paikalliselle koululle harjoittelemaan. Illalla oli luvassa konsertti läheisessä pikkukylässä, ja sinne oli meiltä pyydetty tunnin ohjelma. Seuraavan päivän kilpailukappaleiden lisäksi Esko valitsi illan ohjelmaan suomalaisia kansanlauluja.

Image 7.3.2017 at 16.38

Illallisen jälkeen odottelimme puistossa istuskellen bussia lähteväksi konserttipaikalle. Saavuimme klo 19 jälkeen pienelle kappelille, jossa meitä olivat vastassa muutamia kylän asukkaita ja kaksi lähiseudulla asuvaa suomalaisnaista. On aina ihana saada ulkomailla suomalaisia yleisöksi.

Konsertti meni hyvin kuumuudesta huolimatta. Hikipisarat valuivat valtoimenaan, mutta laulu raikui siitä huolimatta. Yleisö oli aivan mahtavaa, oli todella ilo laulaa!

Image 7.3.2017 at 16.38 (1)

Kevätkautemme pääkonsertti lähestyy, Candomino 50 – reformaatio 500 Temppeliaukion kirkossa 9.4. klo 18. Tervetuloa sankoin joukoin, sisäänpääsy on maksuton!