CAN WE SING?

Samuli Sorvari, Cantio Laudis -kuoron laulaja

canwesingkansi

Terveiset Oulusta, Pohjolan valkeasta kaupungista.

Oululaisen Cantio Laudis -kuoron kevätkausi on lähtenyt liikkeelle mukavissa merkeissä. Katseet on suunnattu muun mielenkiintoisen ohjelmiston lisäksi maaliskuun loppuun, jolloin saamme etelästä vieraaksemme Candomino-kuoron.

Itselleni Candominon Oulun vierailulla on aivan erityinen merkitys. Asuin lapsuudessani Espoossa ja naapurissa sattui asumaan Tauno Satomaa, Candominon perustaja ja pitkäaikainen johtaja. Tane houkutteli isosiskoni kuoroon, ja siitä lähtien Candominolla on ollut paikka sydämessäni. Candominon konsertit Espoon tuomiokirkossa ja Olarin kirkossa kuuluivat erottamattomasti joulun ja pääsiäisen aikaan. Siskon kotiharjoittelun kautta suomalaiset kuoroklassikot ja monet kansanlaulut tulivat tutuksi.

Paljon on vettä virrannut Oulun Laanaojassa noista ajoista, Candominossa on johtajan lisäksi vaihtunut mitä luultavimmin koko laulajisto. Silti olen aistinut Candominon nykyisessä tekemisessä samaa mentaliteettia kuin aikanaan. Kuoro soi puhtaasti, sointi on tasapainoinen ja kuulas. Kaikesta näkee ja kuulee, että porukassa on hyvä yhteishenki ja laulajat puhaltavat yhteen hiileen, laulamisen ilo välittyy!

Edellä mainitut kuvaukset sopivat monelta osin myös oululaiseen Cantio Laudis -kuoroon. Olemme reilun kymmenvuotisen historiamme aikana työskennelleet johtajamme Olli Heikkilän johdolla ahkerasti ja määrätietoisesti, ja kuorostamme on kehittynyt, vaikka itse sanonkin, erittäin hyvä sekakuoro! Kuoromme ohjelmistoon kuuluvat kiinteänä osana laajamittaiset kirkkomusiikkiteokset, mutta yhtä lailla sijansa on myös eri aikakausien monipuolisella kuoro-ohjelmistolla.

cantiolaudis

Ja sitten itse asiaan…

Lauantaina 30.3. kello 18 edellä mainitut kuorot, Candomino ja Cantio Laudis yhdistävät voimansa: luvassa on yhteiskonsertti Oulun tuomiokirkossa. Voiko kuoromusiikin ystävä toivoa enempää? Kuorolaisena on aivan mahtavaa päästä seuraamaan toisen, profiililtaan hyvin samansuuntaisen kuoron toimintaa ja tekemistä sekä jakamaan yhteisiä kuorokokemuksia.

Tulevan yhteiskonsertin kuulijoille uskallan luvata huikean kuoromusiikkielämyksen. Molempien kuorojen oma ohjelmisto antaa odottaa paljon, ja illan kruunaa kuorojen yhteisnumero, Johann Sebastian Bachin suurenmoinen motetti Jesu, meine Freude (BWV 227). Motetti itsessään on kuorolaulajalle sellaista herkkua, ettei siitä tahdo saada kyllikseen. Ja nyt kun sitä päästään laulamaan tällaisella porukalla, taivas koskettaa maata. Sen uskallan luvata!

Näillä ajatuksilla toivotan Candominon lämpimästi tervetulleeksi maaliskuun lopulla Ouluun. Ja samalla toivotan kaikki kuulijat lämpimästi tervetulleeksi yhteiskonserttiimme Oulun tuomiokirkkoon!

P. S. Yhteiskonserttimme sai nimekseen ”CAN WE SING?” Siihen on helppo vastata: Yes we can!

Lämpimästi tervetuloa Candominon ja Cantio Laudiksen CAN WE SING? -konserttiin Oulun tuomiokirkkoon 30.3. klo 18. Ohjelma 10 € ovelta.

 

Mainokset

Vain kerran elämässä

Eemeli Linna, candominiläisen vanhempi

candomini

Äänestä CandoMinia! #CandoMini

CandoMini lapsikuoro on päässyt ehdokkaaksi Tempo Awards -kilpailuun kuorosarjassa. CandoMini on perustuu täysin vapaaehtoiseen rahoitukseen. Kuoroa johtaa sen perustaja Viena Kangas. Kirjoitan laulajien puolesta ja pyydän, että käy äänestämässä CandoMiniä voittajaksi oheisesta linkistä:

http://tempoawards.fi/ehdokkaat/

Voin samalla kertoa tarinan kuoromatkalta lokakuulta. Pääsin osallistumaan valvojan roolissa CandoMini-lapsikuoron kanssa kansainväliseen Claudio Monteverdi -kuorofestivaaliin ja kuorokilpailuun, johon osallistui 12 kuoroa eri puolilta maailmaa.

CandoMinin saapuessa Venetsia kylpi lempeässä lokakuun auringossa, aivan kuin kaupunki olisi tiennyt lasten saapuvan. Kun he ensi kerran tulivat Venetsian rautatieaseman portaille, he haukkoivat ihastuneena henkeään, järjestäytyivät portaille ja laulaminen alkoi. Lasten laulu pysäytti ohikulkijat ja turistit kuuntelemaan ja kuvaamaan.

Venetsiassa ollessaan, kulkiessaan kapeita katuja ja siltoja pitkin, joku heistä aina aloitti laulun, johon muut vähitellen yhtyivät. CandoMinistä muodostui kapeilla kujilla pitkä laulava jono, joka sai kadulla kulkevat ihmiset pysähtymään kummissaan. ”Mikä on tämä joukko, joka laulaa moniäänisesti kulkiessaan Venetsian kaduilla?”

CandoMini-kuoro osallistui kilpailuissa kahteen sarjaan, sakraali- ja lapsikuorosarjaan. Lapsikuorosarjassa lapset olivat juuri laulamassa surullista suomalaista kansansävelmää kaipauksesta. Keskiaikaisen San Piedro di Castellon valtava kirkko täyttyi laulun kaiusta, surusta ja kaipuusta. Kuulijat istuivat hiljaa. Eräs tuomareista istui pää painuksissa kyyneleet silmissään.

Lapset selviytyivät lapsikuorosarjan voittajaksi! Lapset olivat riemuissaan, sillä voiton ansiosta he pääsivät laulamaan finaaliohjelmistonsa kaikkien kuorojen yhteisessä loppukilpailussa. Lasten oma tavoite oli päästä laulamaan James Stevensin tekemä sovitus Nader My God by U isossa kirkossa. Teos on alun perin kuuluisasta hymnistä uppoavan Titanicin kannelta.

Odottaessaan finaalivuoroaan lapset leikkivät kirkkopuiston nurmikolla ja istuivat rivissä kanavan reunalla valvojien järkkäämiä eväitä syöden. Ilta-aurinko kultasi heidät ja jylhän San Piedro di Castellon kirkon. Eräs lapsista lepäsi takin alla nurmikolla, sairaana. Sama tyttö toivotti myöhemmin kyynelet silmillään tovereilleen onnea. Hän ei pystynyt osallistumaan esitykseen.

Tuli finaaliesityksen vuoro. Lapset kävelivät jonossa kirkon eteen sovitussa järjestyksessä. Ensimmäisessä teoksessa kuoron pienin tyttö aloitti soolon, johon yhtyi kaksi muuta ja vähitellen voimistuen eri ääniin koko kuoro. Teos vaimeni loppuaan kohden, jolloin kuului enää soolon kirkas ääni valtavassa kirkossa. Teos päättyi ja hetken hiljaisuudessa kuoro järjestäytyi uudelleen, viimeiseen esitykseensä.

Viimeinen teos oli Nader My God by U. Kuoro lauloi alkutahdit sekä kaikille tutun teeman, jonka jousikvartetto tiettävästi soitti uppoavan Titanicin kannella. Sen jälkeen alkoi latinankielinen yhtenäinen rytmikäs teksti pääteeman kanssa rinnakkain. Lasten kasvoilla näkyi täydellinen keskittyminen vaativaan teokseen, he näkivät sillä hetkellä vain johtajansa. Kuoron ainoat pojat seisoivat eturivissä vierekkäin, kuten tytötkin, keskittymisestään pienessä etukumarassa. Videolle puhelimellaan kuvaavan valvojan kädet vapisivat ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen. Laulusta kuului kallistuvalla laivalla ryntäilevien ihmisten huuto ja hätä, mutta sen ylitse kaikui enkellaulun kaltainen pääteema.

Kuoronjohtajan nopeat eleet veivät teosta määrätietoisesti eteenpäin, laiva kallistui, laulu voimistui ja nousi yhä korkeammalle, vaihtoi sävellajia ylemmäksi ja päättyi viimein raastavaan loppusointuun, jonka kuoronjohtaja katkaisi huippuunsa voimallisella viittauksella. Jälkikaiku kiersi ympäri kirkon holveja, yleisö ja tuomaristo istui hurmioituneen paikoillaan, joillakin suu auki. Lumous haihtui ja aplodit täyttivät kirkkosalin.

Festivaalin yhteisessä palkintojenjaossa lapset olivat jo vaihtaneet esiintymisasunsa arkivaatteisiin ja tennareihin, ja istuivat levollisina kuunnellen tuomariston puhetta. Ensin palkittiin Monteverdin oman teoksen parhaiten esittänyt kuoro. Sen jälkeen kolmas palkinto, toinen palkinto ja viimein oli ensimmäisen palkinnon vuoro. Lapset istuivat paikoillaan veikkaillen mielessään, mikä aikuisten muodostamista kuoroista olisi se paras, joka voittaisi pääpalkinnon.

Samalla päätuomari kajautti mahtipontisesti voittajan nimen: ”CandoMini from Finland!” Lapset alkoivat kiljua riemusta täysin epäuskoisena, ettei tämä ole mahdollista! He säntäilivät toistensa kaulaan ja itkivät onnesta. Ei kukaan heistä olisi uskonut, että lapsikuoro voisi mitenkään voittaa Monteverdi-kuorofestivaalin pääpalkintoa.

Sunnuntaina messuavustuksen jälkeen CandoMini käveli ripeästi valtavasta Santa Maria Gloriosa dei Frari -kirkosta kohti Venetsian rautatieasemaa jonossa laulaen. Lasten lähtiessä alkoi sade, Venetsia itki. Sade jatkui yhtä soittoa viikkoja, kunnes Italiasta tuli lehtikuvia tulvasta, jossa Marcuksen aukio oli veden vallassa.

Todettiin yhdessä valvojien kanssa, että tällainen kokemus sattuu ihmiselle vain kerran elämässä!

Intagramissa on kuvia CandoMinin Venetsian matkasta ja finaalin viimeisen teoksen kuulet tästä linkistä, Youtubesta, ihan vaan puhelimella kuvattuna.

CandoMini on ehdolla Radio Classicin Tempo-palkinnon saajaksi kuorosarjassa. Yleisö voi vaikuttaa palkinnonsaajiin äänestämällä suosikkiaan. Äänestys on käynnissä 16.2.2018 klo 23.59 asti. Voittajat valitaan Tempo-gaalassa 2.3.2019. CandoMiniä pääsee äänestämään täällä!

Valmennuskuorojen uusi johtaja

iida

Hei!

Olen Iida Nummela, CandoMini-valmennuskuorojen uusi johtaja. Opiskelen tällä hetkellä Sibelius-Akatemialla Musiikkikasvatuksen osastolla. Aloitin viime syksynä maisterinopintoni, joista suuri osa kuluu kuoronjohdonopintojen parissa. Laulan itse Somnium Ensemble nimisessä kuorossa, joka toimii Helsingissä, mutta oman kuorourani olen aloittanut kotipaikkakuntani musiikkiopiston lauluyhtyeen riveissä lukioikäisenä. Kuoronjohtajan töitä olen saanut tehdä tämän tutun musiikkiopiston lauluyhtyeiden kanssa kolme viimeistä vuotta. Odotan innolla tulevia lauluntäyteisiä hetkiä kuorolaisten kanssa!

 

CandoMini-valmennuskuorot (ent. kuorokerho ja valmennuskuoro) etsivät uusia innokkaita laulajia. Kuorot harjoittelevat maanantaisin Olarin kirkolla, n. 7–9-vuotiaille suunnattu valmennuskuoro 1 klo 17–18 ja yli 9-vuotiaille suunnattu valmennuskuoro 2 klo 18:15–19:45. Kuorojen kevätkausi alkaa ensi maanantaina 14.1., mutta mukaan ehtii vielä hyvin! Ilmoittaudu mukaan candomino@candomino.fi.

Koelaulujännittäjästä kuorolaulajaksi

Lyydia Saarnio, candominolainen 2018–  ja Kaisa Suomala, candominolainen 2018–candominolainen

Mitä kuoroon hakeva laulaja voi pohtia ennen koelauluja? Miltä koelaulutilanne tuntuu ja entä miltä tuntuu, kun pääsee vihdoin laulamaan muiden candominolaisten kanssa samoissa riveissä? Me Candominon tuoreimmat laulajat, Lyydia ja Kaisa, kerromme.

Lyydia:
“Olen aina ajatellut Candominon olevan kuoro, johon en missään tapauksessa tulisi pääsemään. En osaa laulaa tarpeeksi hyvin enkä ole tarpeeksi musikaalinen. Candomino on ollut aina vain kaukainen unelma.

Kesällä 2018 muutama kaverini kertoi hakevansa Candominoon. Siinä hetkessä mieleeni syntyi pieni haave: ’jospa minäkin hakisin’. En kuitenkaan antanut ajatukselle sen enempää sijaa, sillä asun kaukana Espoosta. Minulla ei olisi mitään mahdollisuutta hakea kuoroon pitkän välimatkan takia. Haave kuorossa ja varsinkin Candominossa laulamisessa jäi kuitenkin jonnekin mieleni perukoille kytemään – jospa minäkin jonain päivänä hakisin. Olin myös pelännyt koelaulutilannetta: mitä jos en osaa yhtään laulaa ja kaikki tehtävät menevät ihan penkin alle.

Kesän lopulla olimme kavereideni kanssa syömässä ja olin mielessäni miettinyt, pitäisikö minun hakea. Kavereiden kannustaessa päätin hetken mielijohteesta hakea. Voin sanoa, että tuo mielijohde oli elämäni paras.

Odotin koelaulutilannetta tosi paljon. Sitten koelaulut ja jännitys olisi ohi enkä voisi tehdä enää mitään pääsemisen eteen. Tekisin parhaani ja katsoisin, mihin se riittää. Olin ajatellut että tilanne, jossa kuoronjohtaja ja muita kuorolaisia kuuntelee, kun minä laulan, olisi todella kuumottava ja jännittynyt. Ilmapiiri koelauluissa oli kuitenkin todella rento ja kannustava. Koelaulujen jälkeen sanoin kavereilleni, ettei minua edes haittaisi, jos en pääsisi. Voisin mennä vaikka uudestaan koelauluihin.

Lopulta kun Eskolta tuli sähköposti ‘tervetuloa Candominoon’, olin innoissani. En voinut uskoa, että kaukainen unelmani oli käynyt toteen. Ensimmäiset kuorotreenit lähestyi nopeasti ja nyt puoli vuotta myöhemmin odotan vieläkin samalla innolla seuraavia treenejä. Maanantaista on muodostunut suosikkiviikonpäiväni kuoron myötä.”

Kaisa:
“Minun kohdallani koelaulujen jännitys koostui osittain myös epätiedosta, tulenko edes tykkäämään kuorolaulusta, jos pääsen Candominoon. Koelaulujen jälkeen pari ensimmäistä treeniä meni lähinnä kuunnellessa muita ja tuntui että epävarmuus vie voiton. Kuorolaisten hyvä vastaanotto ja tsemppaava tunnelma sai minunkin suun auki ja laulun raikaamaan. En olisi ikinä uskonut, että tykkään kuorossa laulamisesta näin paljon. Vaikka kuoroon lähtisi huonoilla fiiliksillä ja väsyneenä, niin viimeistään viimeisen laulun kohdalla löytää itsensä panostamassa täysillä musiikkiin ja pyrkimällä tekemään parhaansa.

Se, miten rohkeasti jokainen alkaa laulamaan ensimmäistä kertaa omaa stemmaansa,  yrittää ja ei haittaa jos laulaa väärän nuotin. Se, miten Esko painottaa, että mieluummin lujaa ja väärin kuin hiljaa. Miten uusikin uskaltaa aukaista suunsa eikä haittaa, jos päästää vääriä ääniä. Miten hetken päästä, vaikka ei täydellisesti osatakaan stemmoja, jokainen alkaa eläytyä musiikkiin ja laittaa itsensä likoon. Nämä ovat vain pieni osa syistä, miksi pidän Candominossa laulamisessa.

Ensimmäisten treenien äänenavauksessa ympärillä oli vain vieraita ihmisiä. Ajattelin, että kaikki kuuntelevat –  ‘en uskalla avata suuta, noi kattoo ja arvostelee’. Nyt olen ymmärtänyt, että kuorossa on vain hyviä tyyppejä, jotka kannustavat eivätkä missään tapauksessa vertaile tai arvostele muita laulajia. En voi enempään kiittää kuoroa ja kuorolaisia, miten paljon he ovat antaneet rohkeutta ja tervettä itsevarmuutta.”

Lyydia:
“Olen kuullut monilta etteivät he uskalla hakea Candominoon. ‘Haluan mennä ensin johonkin kuoroon, missä kynnys on matalampi.’ Kynnys oli minullekin aluksi korkea. En olisi uskaltanut hakea, jollei kaverini olisi hakenut. Mutta miksi kynnys hakea on korkea?

En olisi uskonut, että tämänlainen kokematon laulaja pääsisi kuoroon. Monesti sitä vähättelee omia taitojaan. Mistä sitä tietää vaikka siellä ruudun toisella puolella tätä tekstiä lukeekin lahjakas uusi kuorolainen? Kukaan kuorolaisista ei ole ammattilainen, vaan nimenomaan treenaamalla olemme kehittyneet ja kehitymme jatkuvasti yhdessä. Kaikilla meillä on ollut aikoinaan kynnys hakea kuoroon, toisilla suurempi ja toisilla pienempi.

Kaikista peloista ja suurista kynnyksistä huolimatta olen tässä. Kirjoitan candominolaisena tekstiä ja haluan kannustaa teitä muitakin tekemään hyvän päätöksen elämässä ja hakea kuoroon. Kuoro on tuonut elämääni monia uusia ystäviä sekä unohtumattomia muistoja.”

Voita itsesi, hae ja tule meidän kanssa nauttimaan musiikista, elämästä ja yhdessäolosta! Toivottavasti pääsemme laulamaan yhdessä pian!

Nuorten aikuisten kuoro Candomino, lapsikuoro CandoMini (noin 10-17 vuotiaat) ja valmennuskuorot (noin 7-10 vuotiaat) hakevat laulajia tulevalle kevätkaudelle 2019. Kuorot harjoittelevat Esko Kallion, Viena Kankaan ja Iida Nummelan johdolla maanantaisin Olarin kirkolla. Lisäksi Candomino harjoittelee noin joka toinen viikko torstaisin viikonloppuleirien lisäksi. Ilmoittaudu mukaan: candomino.fi/liity-kuoroon/!