Kuorolaulun hyöty; muutakin kuin laulamisen iloa!

Saara Kalliokoski, candominolainen 2018–

IMG_6369

Aloitin kuorolauluharrastukseni kahdeksanvuotiaana. Hetki on jäänyt mieleen, kun silloinen opettaja vei minut ja ystäväni ensimmäistä kertaa kuoroon. Jäin koukkuun tähän harrastukseen, nyt takana on jo yli 20 vuotta kuoroilua. Kuoroon lähtee usein väsyneenä, pohtien jaksaako edes lähteä? Kotiin palaa paremmalla mielellä ja uudella energialla.

Kuorolaulun pohjana on yhdessä musiikin tekeminen. Musiikin positiiviset vaikutukset alkavat jo odotusaikana: äiti on lapseen kontaktissa laulujen, hyräilemisen sekä musiikin avulla. Vauva reagoi äidin ääneen. Musiikin rytmi on sosiaalisuuden pohja. Musiikki aktivoi aivojen hermosoluverkkoja. Musiikki luo pohjaa tulevalle oppimiselle. Suurimmat muutokset on havaittu aivojen sosiaalisilla alueilla. Musiikki vaikuttaa myös muihinkin viestijärjestelmiin, mutta oksitosiinijärjestelmään sillä on suurin vaikutus. Musiikki yhdistää kulttuureja sekä ikäryhmiä.

Kuorolaulun hyödyistä on tehty useita tutkimuksia ja opinnäytetöitä. Esimerkiksi Kettusen mukaan lähtökohtaisesti kaikki säännölliset harrastukset tukevat ihmisen hyvinvointia, mutta mehän uskomme kuorolaulussa olevan aivan erikoisen hyvinvoinnin tenhon. Kuorolaulussa yhdistyy sosiaalinen puoli ja yhdessä oppiminen oman kehittymisen kanssa. Markku Hyyppä on tutkimuksissaan todennut, että yhteismusisointi on siirtynyt todennäköisesti lajilta toiselle. Rytmin ja yhteisrummuttelun avulla on vahvistettu ryhmän yhteishenkeä ja ryhmän ulkopuolelle jääneitä tai vetäytyneitä on kohdannut helpommin vaara. Me kuorolaulajat olemme siis vahvoja lenkkejä evoluution ketjussa.

Kuorolaulamisesta hyötyy aivojen lisäksi keho kokonaisvaltaisemminkin. Kuorolaulaminen on iloinen asia. Se herättää aivoissa vahvoja emotionaalisia reaktioita. Nämä reaktiot vaikuttavat taasen psykofysiologiseen säätelyjärjestelmään ja tasapainottavat sitä. Tämä tasapaino tuo meille terveyttä ja hyvinvointia. Nämä hyvinvoinnin kokemukset muovaavat osaltaan aivojen rakenteita. Nykyisen kuvantamistekniikan avulla on voitu vahvistaa jo 1900-luvun alussa todettuja tutkimuksia siitä, että muusikoiden aivojen rakenteissa näkyy eroja ei-muusikoiden aivoihin. Suomalaisen aivotutkijan Huovilan mukaan kaiken takana on ahkera harjoittelu mikä vaikuttaa aivojen rakenteeseen, eli erot eivät ole synnynnäisiä. Harjoittelu vahvistaa toiminnanohjausta ja tukee oman suorituksen kehittämistä. Aivojen lisäksi laulaminen laskee laulajan sykettä sekä hengitystekniikkaa. Parhaimmillaan kuorolaisten syke synkronisoituu kuorokavereiden sykkeeseen sekä kuoronjohtajan antamaan pulssiin.

Kuorolaisten on todettu elävän pidempään. Clift kummpaneineen pohti kansainvälisen kuorolaisten fyysisen hyvinvointitutkimuksen myötä, miksi kuoroharrastusta ei ole otettu kansainvälisiin terveyden edistämiskamppanjoihin.

Kuorolaulu tuottaa iloa laulajlle. Kuorolaisten on todettu hymyilevän paljon. Niin kutsutut ”läheisyyshormoonit” eli oksitosiinin pitoisuudet nousevat laulaessa. Tähän liittynee Candominossakin ilmennyt erityisen hyvä ryhmähenki, mikä näkyy meillä yhdessä tekemisen meininkinä sekä haluna viettää aikaa yhdessä.

Tästä pääsemmekin kuorolaulun sosiaalisiin hyötyihin. Nimittäin kuoron sosiaalinen hyöty voi olla myös valtaisa. Kuorolaulun sosiaalisen hyödyn takana on vuorovaikutus, yhteishenki, musiikin tekemisestä tuoma ilo sekä emotionaaliset kokemukset. Nenola toteaa väitöstutkimuksessaan, että kannattaa palkata kuorolaulaja töihin.

Kuoroharrastus kehittää ihmisen tiimipelaajaksi. Kuorossa tarvitaan me-henkeä. Se luo pohjaa kuoron sointimaailmalle. Eripurainen kuoro kuulostaa eripuraiselle. Parhaimmillaan hyvä yhteishenki kuuluu musiikin kauneudessa. Yhteinen tavoite yhdistää ennalta tuntemattomat ihmiset yhteisen päämäärän vuoksi. Halu luoda jotain yhteistä saa laulajat virittämään äänensä yhteiseen sointiin. Yhdessä laulaminen alkaa jo yhteisellä äänenavauksella. Näissä hetkissä harjoitellaan yhteisiä harjoitteita jotka vaikuttavat sosiaalisen yhteissoinnin virittämisen lisäksi jokaisen laulajan omaan kehoon.

Kuorolaulu tuottaa siis henkistä hyvää oloa. Hyyppä on todennut kuorolaulun tuottavan positiivista stressiä sekä onnistumisia, mikä synnyttää myös omalta osaltaan hyvää oloa. Kuorolaisten panostaessa harrastukseen ja musiikin tekemiseen, jokainen kokee onnistumisen kokemuksia. Tämä taasen vaikuttaa positiivisesti kuorolaisten itsetuntoon. Onnistumiset opettavat kuorolaisia tuntemaan kuoron sointia ja sitä miten itse voi vaikuttaa siihen. Kuorolaulusta voi parhaimmillaan saada flow-kokemuksia, oppimisen iloa sekä yhteisöllistä huumoria arkeen.

Kuorolaululla on siis monia hyötyjä meidän hyvinvointiin. Siksi me harrastamme sitä. Kuorolaulu on parhaimmillaan muutakin kuin yhdessä laulamista: Me Candominossa olemme löytäneet hyvää mieltä yhteisistä matkoista, rakkaudesta juustoon, sekä ilosta luoda jotain kaunista, kaunista musiikkia. Kannattaa harrastaa kuorolaulua jos haluaa elää pitkän ja hyvän elämän!

P.S. Candominoon etsitään uusia laulajia. Kannattaa pohtia niitä okstosiineja ja tulla pääsykokeisiin! Ilmoittaudu mukaan täällä.

 

 

Lähteitä joita tässä on muun muassa käytetty!

Hyyppä. M. T. 2005. Me-hengen mahti. Jyväskylä: PS-kustannus.

Hyyppä, M. T. 2013 Musiikin pauloissa, kulttuuri pidentää ikää. https://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=kpi00410

Levitin, D. J. 2010. Musiikki ja aivot – Ihmisen erään pakkomielteen tiedettä. Suomentanut alkuteoksesta Timo Paukku, Hakapaino, Helsinki.

Müller, V. & Lindenberger, U. 2011. Cardiac and Respiratory Patterns Synchronize between Persons during Choir Singing. PloS ONE, 6 Issue 9, s.1-15.

Münte, T. F., Altenmüller & Jäncke, L., 2002. The musician’s brain as a model of neuroplasticity. Nature Reviews Neuroscience 3, 473-478

Salmenkangas, J. 2010. Kuorolaulu hyvinvoinnin edistäjänä. Proseminaarityö, Jyväskylän yliopisto; https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/24583/Salmenkangas_Kand.
pdf?sequence=1&isAllowed=y

Vähäkangas, K. 2002. Kuvia kuorosta. Näkökulmia kuoron dynamiikkaa ja rakenteisiin. Musiikkitieteen pro gradu –tutkielma. Taiteiden tutkimuksen laitos. Helsingin yliopisto.

Mainokset

Tunnelmia Tampereen sävelestä

Ilpo Moisa, candominolainen 2018–

Candomino2278m

Kesätauko siinsi jo varmasti monella mielessä, kun oli aika virittäytyä vielä viimeiseen koitokseen. Candominolaisille kulunut kevät 2019 jää varmaan mieleen yhtenä tapahtumarikkaimmista.

“Nyt paljon lepoa, unta ja hyvää ruokaa ennen torstaita,” kuului puheenjohtajan ja kuorokaverimme Pinjan neuvo neljä päivää ennen Tampereen sävelen kuorokatselmusta. Candominon kevät eteni nopeasti kohti viimeistä huippukohtaansa. Ilmassa oli paitsi kuorojuhlan, myös lievän energiavajauksen tuntua. Tapahtumarikas kevät (takana oli niin piispanvihkiäismessu, matka Ouluun ja Ylivieskaan, Tallinnan kuorokilpailu, konsertit kotikirkossa ja Liedossa kuin myös muita keikkoja) oli vaatinut veronsa, mutta kuoron vire oli säilynyt hyvänä ja kuulijoita ilahduttavana. Tämän osoittivat juuri ennen Tamperetta pidetyt konsertit Liedossa ja Olarissa, joissa musisoimme yhdessä Musica Vocale -kuoron kanssa. Pinjan neuvo taisi kaikua kuuleviin korviin, sillä saimme pattereihimme vielä ekstralatingin Tampereelle.

Candominon reissuunlähtöihin kuuluu olennaisena osana kokoontuminen Olarin kirkon parkkipaikalle. Tulemme kirkolle kukin omalla konstilla, toiset läheltä ja useimmat kauempaa: kimppakyydeillä, metrolla tai busseilla. Kaikki kantavat pukupussia. Ne laitetaan joko kirkon pihassa odottavan linja-auton tavarasäilöön tai nostetaan matkustamon puolelle. Kun ihmiset ja esiintymisasut ovat kyydissä, matka alkaa kirkon pihasta bussilla peruuttaen, tai eteenpäinkin, riippuen, miten päin kuljettaja on ajanut linja-auton kirkon pitkään parkkiin.

Matkat ovat kohokohtia, joihin sisältyy vaikka minkälaisia pienempiä kohokohtia, ulkopuoliselle mitättömänkin tuntuisia asioita ja hetkiä. Musiikki yhdistää, mutta muut yllätykselliset asiat voivat jäädä kuvina ja tunnelmina muistoihin. Esimerkiksi se, kun hajaannuttiin keskustaan etsimään ruokapaikkoja ja myöhemmin kokoonnuttiin Sorsapuistoon lehtipuun varjoon avaamaan ääntä ja harjoittelemaan. Muodostettiin kaari, ihan tavallinen. Puiston tunnelma, muut kuorot, ohikulkijat, kaupunkimiljöö, odotus, aurinko, lämpö. Torstaina oli shortsikeli.

477F25B4-BB57-43B9-8C75-5B05AA733D36

Kohta kuljettiinkin Tampere-taloon sisälle, odoteltiin ja ihmeteltiin, silmäiltiin aulan nuottinäyttelyä, kunnes festivaaliopas löysi meidät ja johdatti pitkän aulan oikeasta sivusta sokkeloisen talon uumeniin muutaman lasioven läpi. Seurasimme letkana perässä, mentiin portaisiin, alas tai ylös ja päädyttiin lopulta meille varattuun tilaan, jonne saattoi pukupussit ja muutkin kantamukset jättää ja vaihtaa vaatteet, silotella esiintymisasut: varsinkin naisten Vuokot vaativat perinteiset konstinsa suihkepullojen kanssa.

Seuraavaksi oli jo soundcheckin aika konserttisalissa. Sinne jonotettiin minuuttiaikataululla. Oppaamme johdatti meidät hyvissä ajoin valmiiksi odottamaan vuoroamme oven taakse ja ilmassa kihisi jännittyneisyyttä: millaiselle lavalle pääsisimme tänään laulamaan? Tampere-talon suuren konserttisalin ensivaikutelma taisi yllättää koko kuoron. Oli helppo kuulla koko kuoro ja lisäksi omankin äänen kuuli. Soundcheckistä jäi mieleen kuoronjohtaja Eskon ilme, kun hän kysyi, miltä paikka vaikuttaa, ja meidän kuorolaisten yhtä ilahtunut vastaus. Seuraavaksi kuljimmme taas jonossa ja päädyimme jonnekin alakertaan isoon harjoitussaliin, jossa oli myös ilahduttavan hyvä akustiikka. Kaikenlaisten letkassa menemisten ohessa tunnelma kohosi kohenemistaan ja koitti viimein viimeinen jonotus ja kilpailuvuoromme.

On mahtava tunne, kun kuoro ja johtaja virittyvät yhdessä hetkessä huippusuoritukseen. Ohikiitävään tuokioon, joka yhden laulun aikana kuluu, tiivistyy merkitysten paljoutta laulun sanoista ja yhdessäolon ilosta, jotakin helppoutta, ja kaikki tämä heijastuu ilmeissä ja kuuluu laulussa. Nyt yhden kerran kokeneena voin kertoa, että Tampereen sävelen kuorokatselmus on tapahtuma, joka mahdollistaa tuollaiset merkitystiivistymähetket hienoimmalla tavalla kuin kuorossa, Candominossa ja kuorotapahtumassa voi.

Lauantaina jännitys tiivistyi, kun odotimme ilmoitusta siitä, pääsemmekö laulamaan sunnuntain päätöskonserttiin. Kun viesti viipyi ja viipyi, alkoi tulla jo epäileviä kommentteja. Esko kertoi, että yleensäkin tiedon tulossa kestää. Osa kuorolaisista olisi varmasti odottamisen sijaan halunnut jo mennä nukkumaan sillä seuraavana aamuna olisi kuitenkin aikainen herätys ja pitkä matka Tampereelle – pääsisimme laulamaan vielä kerran Tampere-talossa taikka emme. Onneksemme jo ennen puoltayöltä Facebookista löytyi uutinen: Candomino oli valittu Tampereen Sävelen gaalakonsertin ensimmäiseksi kuoroksi ja kappaleeksi monien kuorolaisten kevään lemppari, MacMillanin O Radiant Dawn! Kuorolaisten Whatsapp-ryhmissä lentelivät riemun kiljahdukset ja hurraahuudot. Mahtavaa päästä laulamaan vielä kerran tällä porukalla tänä keväänä!

IMG_6406

Sunnuntaina matkassa oli juhlamieltä, mutta aikataulu oli tiukka, mistä johtuen joillakin jäi jopa lounas syömättä Tampereelle päästyä. Otimme vielä kerran tuntumaa ison salin akustiikkaan soundcheckissä. Ilmassa oli jälleen jännitystä ja torstain kaltaista latausta, mutta samaan aikaan lava tuntui kotoisan tutulta ja turvalliselta paikalta laulaa. Jokaisella oli oma paikkansa.

Viime hetken harjoituksissa Esko herätteli meitä pohtimaan, mitkä ovat meidän kuoron vahvuuksia. Kirkas sointi taisi olla se, jota vahvimmin kannatettiin. Ja lisäksi mainittiin, että osaamme tekstata todella hyvin. CandoMinin johtaja Viena kuunteli pohdintojamme taustalta ja kertoi kuunnelleensa meitä ja muita kuoroja katselmuksessa. Hän piti suoritustamme vahvana, itse asiassa hyvin vahvana. Pohdintahetki osoitti jälleen sen, että hetki ennen esiintymistä ihmisen ja kuorolaisen muisti ja mieli tuntuu olevan erityisen altis ottamaan palautetta ja kannustusta vastaan ja antamaan sen vaikuttaa mahtavasti suoritukseensa: viestit, joissa kerrotaan, että me pystymme tähän erityisellä tavalla ja kerrataan lisäksi jokin avainasia tuoreella ilmaisulla. Näiden viestien sanoittajaksi Eskoa parempaa ei oikeastaan osaa kuvitella.

Kun hyvää jännitystä oli tarpeeksi ilmassa ja kuoro valmis yhteiseen koitokseen, oli aika vetäistä niskaan Vuokot ja puvut ja suunnata letkana kohti lavaa. Näytimme peukkuja toisillemme ja teimme käsillä sydämiä ilmaan, kuten meillä on tapana ennen esiintymistä tehdä. Sitten mentiin: hymyt huulilla, perhoset vatsassa ja salin täydeltä korvissa humisevia aplodeja. Löysimme jokainen tarkkaan valitun kohtamme, asetuimme ja hiljaisuus laskeutui. Esko antoi äänet, hengitimme syvään ja räjäytimme ilmoille O Radiant Dawn, oi säteilevä aamunkoitto! Kolmen minuutin ja 40 sekunnin jälkeen kumarsimme, sali täyttyi taas aplodeista ja kuljimme niiden saattamina katsomoon kuuntelemaan kymmentä muuta konsertissa esiintyvää kuoroa – ja ennen kaikkea jännittämään kuorokatselmuksen tuloksia. Loppukonsertin kuorojen ohjelmisto ja tyylilajit loivat edustavan kattauksen kuorolaulusta Suomessa tänään. Me edustimme perinteistä kuorolaulua niin kappalevalinnan kuin esiintymistavankin suhteen.

Ennen tulosten julkistamista tuomariston puheenjohtaja Kari Turunen piti tarkkaan harkitun palautepuheen. Turunen nosti esille naiskuorojen korkean tason ja lisäksi kannusti kaikkia kuoroja, että valitkaa sellaista ohjelmistoa, mikä tuntuu hyvälle. Tämä taisi olla Turuselta kehu jokaiselle kuorolle, koska kuorot olivat selvästi valinneet itselleen mieluista ohjelmistoa, niin kuin mekin. Candominon koti taitaa olla pysyvästi juurevassa perinteisessä kuorolaulussa. Perinteisyys ei kuitenkaan ole missään vaiheessa tarkoittanut jumiutumista: syksylläkin luvassa on iso kantaesitys.

Kuoroille suunnatut kehitysehdotukset, eli Kari Turusen kolme pointtia olivat seuraavat: 1) laulutekniikka, erityisesti vokaalien kirkkaus, johon tarvittaisiin valmennusta; 2) kahden vuoden miesrekry; 3) “valot päälle”. Viimeisessä kohdassa Turunen kertoi Norjan solistikuorosta, jonka ammattilaiset olivat Tampereellakin astuneet yleisön eteen ammattimaisesti, arvokkaasti ja valmiina esiintymään. Ulospäinsuuntautunut lataus välittyy esiintyjän kasvoista ja valpastuttaa kuulijan. Puheenvuorosta jäi meille paljon mietittävää. Jossakin kohdassa oli varmasti syytä tuntea candominolaisena ylpeyttäkin, että tuon olemme hoitaneetkin aika hyvin.

Lopulta Kari Turunen kuulutti sen, mitä olimme odottaneet jo ikuisuudelta tuntuneen ajan: Candomino on kahden kultaleiman arvoinen! Hurrasimme ja heitimme ylävitosia! Mahtavaa! Spontaanin riemun lisäksi oli varmaan monella mielessä sekin, että saimme tämän tunnustuksen kovan työn ja harjoittelun ja ansiokkaan valmennuksen vuoksi. Koko kevään tai oikeastaan vuoden aikana tehty työ sai kunniamaininnan.

D7EE6E97-2EDA-42C9-9411-E54D80536C72

Sitten olikin aika kerääntyä vielä kerran piiriksi, kiittää kuluneesta vuodesta, halata jokainen kuorokaveri kerrallaan ja suunnata omille teille. Osalla juna vei kesänviettoon, osalla elo jatkui Tampereella ja suurin osa meistä hyppäsi bussiin. Osalla kotiinpaluu johti pysyvämmin etäälle Candominosta, koska elämän muut palaset siirtävät meitä toisinaan liian kauas kodikkaasta kuorosta. Linja-autossa kävimme kuitenkin tarkasti läpi listaa kotimatkalle lähtevistä, jotta kukaan ei jäänyt vahingossakaan kyydistä. Bussissa kertasimme vielä kulunutta ja mennyttä ja ennakoimme tulevaa kuorovuotta. Oli mukava vielä hetki viettää yhdessä aikaa. Pysähdyimme ABC:lle. Joku taisi saada ensimmäisen lämpimän aterian 17 tuntiin.

Nyt alkaisi kesäloma, tarpeellinen ja kaivattukin. Nyt paljon lepoa, unta ja hyvää ruokaa kaikille ennen syksyä! On aika arkistoida nuotit, pestä esiintymisvaatteet, kaivaa komerosta aurinkorasvaa ja rantapyyhe ja nauttia kesästä, ja käydä maanantain kuorotreenien sijasta vaikkapa pitkällä lenkillä, ehkä laulaa aina välillä, jos laulattaa. Tai antaa vain laulun levätä ja kerätä voimia syksyä varten. Ilman lepoa ei voi kunto kasvaa eivätkä taidot karttua.

Syksyllä meitä odottavat uudet jutut: Grandomino-konsertti, Alex Freemanin Messun kantaesitys, joulukonsertit ja paljon muuta.

 

Candominon kesäloman jälkeen syksy alkaa uusien laulajien rekryllä. Haluaisitko sinä tai tuttusi liittyä Candominon riveihin? Nettisivujen lomakkeella pääset ilmoittautumaan 19. ja 22.8. Olarin kirkolla järjestettäviin koelauluihin.