1272 kilometriä linja-autossa

Ellen Kevin, candominolainen 2017–

oulubussi

Perjantai 29.3.

Olarin kirkon pihaan paistaa kirkkaalta taivaalta maaliskuun lopun lempeä aurinko. Matkalaukut on työnnetty bussin tavaratilaan, pukupussien sisältö tarkistettu viimeisen kerran ja ulkona pärjää istua ilman takkia. Kuuma bussi ja monen tunnin matkustus eivät houkuttele, mutta Oulu ja seuraavan päivän konsertti yhdessä Cantio Laudis -kuoron kanssa houkuttelevat senkin edestä.

Bussimatka sujuu mukavasti pitkästä kestostaan huolimatta. Väsymyksen iskiessä piristystä tarjoavat entisen kuorolaisen matkaseuraksi liittyminen Jyväskylän kohdalla, oman kuoron tuntemusta vaativa tietovisa ja Jesu meine Freuden läpi hoilaaminen.

Illan hämärryttyä tavoitamme päämäärän, kun bussi saapuu Ouluun. Ryhmämme hajaantuu, kun suuntaamme yöpaikkoihimme kuka omien tuttujensa ja kuka Cantio Laudiksen laulajien koteihin. Uni tekee hyvää ennen konserttipäivää, siis hyvää yötä ja nähdään huomisaamuna!

 

Lauantai 30.3.

Aamumme alkaa kropan herättelyllä ja äänenavauksella Oulun tuomiokirkossa, ja siirrymme harjoittelemaan illan ohjelmistoa. Kirkon akustiikassa on helppo ja mukava laulaa, kun ei vain unohdu ihastelemaan tilan tuottamaa kaikua ja arkkitehtuurin yksityiskohtia. Olen itse Oulun tuomiokirkossa ensimmäistä kertaa, joten siltä ei aina voi välttyä.

Lounasta saamme syödä Cantio Laudiksen kanssa idyllisessä Vanhassa pappilassa. Piano soi, talon jokainen huone on kelpoinen Instagram-kuvaan ja keskustelu käy niin vanhojen kuin uusienkin tuttavuuksien kanssa. Lounaan jälkeen joukkomme hajaantuu taas omille teilleen vielä ennen kuorojen yhteisharjoitusta. En ole käynyt Oulussa juna-asemaa pidemmällä, joten kaupungilla on mukava kierrellä katsomassa uusia paikkoja. Toripolliisi on pakollinen nähtävyys ja keskustassa on hauska nähdä, kuinka sitä pilkuttavat vanhat värikkäät talot. Tuuli puhaltaa kovaa, mutta aurinko paistaa ja huhtikuu on ovella, joten syömme jäätelöt ennen kirkolle palaamista.

Yhteisharjoituksessa Cantio Laudiksen kanssa tiedän jo, että illan konsertista on tulossa maaginen. Kuorot soivat hyvin yhteen ja kahden hyvin erilaisen johtajan näkemykset saavat minut oivaltamaan taas uusia asioita Bachin teoksesta. Konsertin aikana koen monta täyden keskittymisen ja onnistumisen hetkeä. Oma ohjelmistomme soi hienosti, ja Jesu meine Freuden koraaleissa kahden kuoron voimin on uskomatonta tunnelmaa. Illan kruunaa yhteislaulu Soi kunniaksi Luojan, joka suorastaan jytisyttää kirkkoa.

 

Sunnuntai 31.3.

Kellot siirtyvät tunnin eteenpäin ja kuorolaisilla on taas pitkä päivä edessään. Bussi lähtee aamulla kohti Ylivieskaa, jossa laulamme vielä matkan toisen konsertin. Suvannon kappeli on pieni ja suloinen, aivan erilainen kuin mahtipontinen Oulun tuomiokirkko, mutta akustiikka on lempeä ja laulu sujuu hyvin. Parasta treeniä ohjelmistolle on sen useampaan kertaan esittäminen, ja kappaleet tuntuvatkin soivan yhä paremmin ja paremmin. Kuulemme muutamalta kuorolaiselta konsertin aikana myös taidokkaita sooloesityksiä. Onnistuneen esiintymisen jälkeen on hyvä mieli lähteä Espoota ja kotia kohti.

Matkamme oli kokonaisuudessaan todella hieno. Saimme kokea paljon ja laulaa kaksi upeaa konserttia. Sekä Oulussa että Ylivieskassa saimme osaksemme paljon ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta. Kiitos unohtumattomasta reissusta!

Candomino konsertoi Olarin kirkossa ensi maanantaina 8.4. klo 19 yhdessä Jubilaten kanssa ”Ensimmäistä kertaa – för första gången”. Lisätietoja konsertista Facebook-tapahtumassa. Liput (15/7 €) ennakkoon candomino.fi.

Mainokset

Kuorokilpailukyky?

Esko Kallio, Candominon johtaja

eskojohtaa

Candomino on lähdössä taas pidemmän tauon jälkeen ulkomaille kilpailemaan, tällä kertaa niinkin lähelle kuin eteläiseen naapurikaupunkiimme Tallinnaan. Olin samoissa kilpailuissa v. 2005 toisen kuoroni, HOLlin kanssa, ja hyvät kokemukset järjestelyistä ja kuorojen hyvä taso houkuttelivat lähteä osallistumaan uudestaan.

Musiikkikilpailut herättävät aina mietiskelyä niiden tarkoituksesta ja järjellisyydestä – varsinkin kuorokilpailuissa menestykseen tunnetusti vaikuttaa oman laulamisen lisäksi vähintään yhtä paljon se, mitkä muut kuorot sattuvat tällä kertaa kisoihin osallistumaan, kuten myös monet satunnaiset tekijät kisaolosuhteista tuomariston mieltymyksiin. Ajattelen lähinnä niin, että harjoitusprosessi on itsessään se tavoite, ja menestystä siinä voidaan jopa oikeasti mitata hyvin rehellisesti ja kouriintuntuvasti yhteisen osaamisen kehittymisenä harjoituksesta seuraavaan. Harjoitusperiodin viimeisessä harjoituksessa (ja etenkin aloitettaessa ihan eri ohjelmistoa sitten kisojen jälkeen!) menestys sitten punnitaan siinä, että ovatko meidän standardimme oikeasti nousseet, ja ollaanko me nyt mahdollisimman laajasti ajatellen jotenkin parempi kuoro kuin ennen kisoja. Yleensä olen kokenut laulajiston kehittyvän näissä prosesseissa, eli palkinnot voivat olla parhaimmillaan suuriakin.

Kotiintuomisina kilpailuista on joskus tullut mitaleita ja pokaaleja, joskus taas ei. Kisoissa olen yleensä saanut kokea mahtavia musiikillisia energiavirtoja lavalla kuoron kanssa, ja vähintään yhtä tärkeitä kokemuksia ovat olleet ne kerrat, kun on saanut kuulla jotain kuoroa ja johtajaa, jotka ovat olleet jollain tavalla häiritsevänkin paljon omaa touhuamme pidemmällä. Inspiraatio onkin tärkeimpiä asioita mitä olen kilpailuista saanut ottaa mukaan. Puoliksi vitsaillen sanoinkin laulajilleni, että kilpailuissa on palkintoina jaossa inspiroivia esimerkkejä vielä paremmasta kuorolaulamisesta – paitsi joillekin, joille tuomariston on tarkoitus sitten jakaa lohdutuspalkintona rahaa ja pokaaleja.

Mahtavan energistä harjoitusperiodin loppua meille ja hyvää kevättä muillekin!

 

Candomino valmistautuu Tallinnan kuorokisoihin kolmella kotimaan konsertilla: Oulun tuomiokirkossa la 30.3. klo 18 yhdessä Cantio Laudis -kuoron kanssa, Ylivieskassa Suvannon kappelissa su 31.3. klo 14 ja Olarin kirkossa Espoossa ma 8.4. klo 19 yhdessä Jubilate-kuoron kanssa. Lisätietoja konserteista ja lipunmyynti osoitteessa candomino.fi ja Facebookissa

Paras nuori kuoro

candominitempovoitto

CandoMini on saanut jälleen tunnustusta. Viime lauantaina 2.3. CandoMini palkittiin Radio Classicin Tempo Awards -gaalassa kuorosarjan ensimmäisellä palkinnolla. Tempo-palkinnoilla haluttiin nostaa parrasvaloihin nuorta klassisen musiikin osaamista, ja 3000 euron arvoisen palkinnon kriteereinä olivat kuoron saavutukset musiikillisella uralla, aktiivisuus ja yhteisöllisyys sekä toimiminen huomioitavalla tavalla musiikin saralla. Sarjassa olivat ehdolla CandoMinin lisäksi mieskuoro Euga ja Vox Aurea.

CandoMinillä saavutuksia ja aktiivisuutta on riittänyt. Menestystä on tullut erityisesti kuorokilpailuissa: Syksyllä 2016 CandoMini osallistui Canta Al Mar -kuorofestivaalille Espanjassa, missä sille myönnettiin kultaleimat sakraali- ja lapsikuorosarjoissa ja johtaja Viena Kangas palkittiin kuoronjohtajan erikoispalkinnolla. Kuoro sai kultaleiman ja lapsikuoron erikoispalkinnon myös Tampereen sävelessä kesällä 2017 ja vuotta myöhemmin seurasi lapsi- ja nuorisokuorosarjan voitto VocalEspoo -kuorofestivaaleilla. Viimeisimpänä CandoMini osallistui lokakuussa 2018 Venetsian Claudio Monteverdi -kuorokilpailuun, jossa se voitti sekä lapsikuorosarjan että koko kilpailun Grand Prixin ennätyksellisen korkeilla pisteillä. Kuorokilpailujen ja festivaalien lisäksi CandoMini on konsertoinut ahkerasti kotimaassa ja levyttänyt vuonna 2016 kuuden kappaleen UNI-levyn. Perustamisestaan lähtien kuoro on tehnyt aktiivisesti yhteistyötä muiden lapsi- ja nuorisokuorojen kanssa ympäri Suomea.

Vaikka saavutukset vaativat harjoittelua ja paljon työtä, ovat Candominiyden ytimessä ennen kaikkea ennakkoluulottomuus, hauskanpito, ystävyys ja laulun riemu. Erityisesti tämän vuoksi Tempo-palkinto oli omiaan CandoMinille. Menestystä ei ole saavutettu itku silmässä ja hammasta purren, vaan yhdessä tekemällä ja ilon kautta. Eräs kuorolaisista kuvaileekin harrastustaan osuvasti: ”Olen laulanut hieman yli kaksi vuotta CandoMinissä, ja näiden vuosien aikana kuoron rooli elämässäni on kasvanut todella suureksi. Toiminnasta on tullut tärkeä osa arkea, ihmisistä ja yhteisöstä arvokas tukiverkosto. Keskinäinen luottamus, riemu ja huippuhetket antavat voimaa arkeen, ja treenien jälkeisellä energialla voi porskuttaa pitkälle eteenpäin. Musiikki ja sen luominen jo itsessään antavat voimavaroja, nautintoa ja onnistumisen tunteita, mutta kuoroharrastuksessa yhteisön tuki on ainakin itselleni aivan yhtä arvokkaassa roolissa.”

Onnea voitosta CandoMini ja Viena!

Kuinka syntyy huippulapsikuoro?

Kirjoittanut ja koonnut Vienan koulutusmateriaalin pohjalta: Elena Kinnunen, candominiläinen
Processed with VSCO with a6 preset
Viime viikon lauantaina Suomen Kuoronjohtajayhdistyksen järjestämässä koulutuksessa CandoMinin johtaja Viena Kangas esitteli noin viidellekymmenelle muulle kuoronjohtajalle lapsikuoron johtamista meidän avustuksella.

Koulutukseen Viena oli tuonut paljon konkreettisia esimerkkejä tekemiemme äänenavauksien ja improvisaatioharjoitusten muodossa. Lisäksi stemmanauhojen hyödyllisyyden havaitsemiseksi esitimme kappaleen, jota emme olleet harjoitelleet vielä kertaakaan yhdessä. Viena oli vain lähettänyt nuotin ja stemmanauhan kotiharjoittelua varten.

Esityksessä tuotiin esille kolme pääpointtia, joihin panostamalla tai joita muuttamalla lapsikuoroa voi kehittää:

1) äänenavaus,
2) ohjelmisto ja harjoituttaminen,
3) sosiaalinen puoli.

Kuorossamme äänenavauksen tarkoituksena ei ole varsinaisesti ”äänen avaaminen”, vaan se on kropan herättelyn ja harjoitukseen valmistautumisen rinnalla yhteinen laulutunti. Mukana on harjoituksia, jotka mm. vahvistavat itsetuntoa, parantavat yhteishenkeä ja vievät lauluteknillisiä ja musiikillisia taitoja eteenpäin. Improvisaation ja osallistamisen kautta muistutetaan jokaisen kuorolaisen tärkeydestä. Kuoroharjoitukset aloitamme piirissä, jolloin kaikki ovat samalla viivalla.

Viena kehoitti varomaan aliarviointia niin ohjelmiston vaikeustason kuin monipuolisuudenkin kannalta. Lapsista löytyy paljon potentiaalia, kuten olemme ahkeran harjoittelun tuloksena osoittaneet. Kuoronjohtajamme kertoi myös kuorotreenien rakenteesta eri tilanteissa. Uusien ja haastavien kappaleiden harjoittelun vastapainoksi on hyvä olla tuttua ja hauskaa laulettavaa treeneissä. Näin treeneistä ei tule liian raskaat ja kaikilla on parempi mieli.

Viena otti esille myös sosiaalisen puolen merkityksen kuorolle. CandoMini on minulle ja monelle muulle kuin toinen perhe. Se tarjoaa mahdollisuuden tehdä musiikkia, ilmaista itseään sekä oppia samalla tärkeitä taitoja: pitkäjänteisyyttä, heittäytymistä, avoimuutta, keskittymiskykyä, sosiaalisia taitoja ja itsetuntemusta sekä kuorokäyttäytymistä. CandoMinin omat perinteet ja periaatteet tuovat kuorolaiset lähemmäksi toisiaan, ja muistuttavat kaikkien olevan tärkeä osa kokonaisuutta.

Lisäksi pohdittiin kuorolaisten sitoutumista kuoroon. Miten heidät saa ottamaan vastuuta ja pysymään kuorossa? Tärkeiksi vaikuttajiksi on havaittu yhteishenki, kuorolle haastetta antavat, mutta realistiset tavoitteet, yksilön tärkeyden painottaminen ja vastuun antaminen. Myös esiintymiset, matkat, leirit ja kuorokummien panos ovat tärkeitä. Ja tietenkin itse musiikki ja sen tekeminen saavat lapset tulemaan kuoroon.

Koulutus oli kiinnostava, koska kuorolaisena ei tule ajatelleeksi esimerkiksi jonkun tietyn harjoituksen tarkoitusta, eikä kuoronjohtajan näkökulmia ja työpanoksen määrää. En jännittänyt kyseistä tilaisuutta etukäteen, koska teimme siellä aivan samoja asioita, kuin tavallisissa treeneissä. Oli mahtavaa huomata, kuinka muut kuoronjohtajat osallistuivat keskusteluun ja kuuntelivat, mitä Vienalla oli sanottavaa.

CandoMini on ehdolla Tempo Awards -palkinnon saajaksi. Äänestys on auki 16.2. asti!

CAN WE SING?

Samuli Sorvari, Cantio Laudis -kuoron laulaja

canwesingkansi

Terveiset Oulusta, Pohjolan valkeasta kaupungista.

Oululaisen Cantio Laudis -kuoron kevätkausi on lähtenyt liikkeelle mukavissa merkeissä. Katseet on suunnattu muun mielenkiintoisen ohjelmiston lisäksi maaliskuun loppuun, jolloin saamme etelästä vieraaksemme Candomino-kuoron.

Itselleni Candominon Oulun vierailulla on aivan erityinen merkitys. Asuin lapsuudessani Espoossa ja naapurissa sattui asumaan Tauno Satomaa, Candominon perustaja ja pitkäaikainen johtaja. Tane houkutteli isosiskoni kuoroon, ja siitä lähtien Candominolla on ollut paikka sydämessäni. Candominon konsertit Espoon tuomiokirkossa ja Olarin kirkossa kuuluivat erottamattomasti joulun ja pääsiäisen aikaan. Siskon kotiharjoittelun kautta suomalaiset kuoroklassikot ja monet kansanlaulut tulivat tutuksi.

Paljon on vettä virrannut Oulun Laanaojassa noista ajoista, Candominossa on johtajan lisäksi vaihtunut mitä luultavimmin koko laulajisto. Silti olen aistinut Candominon nykyisessä tekemisessä samaa mentaliteettia kuin aikanaan. Kuoro soi puhtaasti, sointi on tasapainoinen ja kuulas. Kaikesta näkee ja kuulee, että porukassa on hyvä yhteishenki ja laulajat puhaltavat yhteen hiileen, laulamisen ilo välittyy!

Edellä mainitut kuvaukset sopivat monelta osin myös oululaiseen Cantio Laudis -kuoroon. Olemme reilun kymmenvuotisen historiamme aikana työskennelleet johtajamme Olli Heikkilän johdolla ahkerasti ja määrätietoisesti, ja kuorostamme on kehittynyt, vaikka itse sanonkin, erittäin hyvä sekakuoro! Kuoromme ohjelmistoon kuuluvat kiinteänä osana laajamittaiset kirkkomusiikkiteokset, mutta yhtä lailla sijansa on myös eri aikakausien monipuolisella kuoro-ohjelmistolla.

cantiolaudis

Ja sitten itse asiaan…

Lauantaina 30.3. kello 18 edellä mainitut kuorot, Candomino ja Cantio Laudis yhdistävät voimansa: luvassa on yhteiskonsertti Oulun tuomiokirkossa. Voiko kuoromusiikin ystävä toivoa enempää? Kuorolaisena on aivan mahtavaa päästä seuraamaan toisen, profiililtaan hyvin samansuuntaisen kuoron toimintaa ja tekemistä sekä jakamaan yhteisiä kuorokokemuksia.

Tulevan yhteiskonsertin kuulijoille uskallan luvata huikean kuoromusiikkielämyksen. Molempien kuorojen oma ohjelmisto antaa odottaa paljon, ja illan kruunaa kuorojen yhteisnumero, Johann Sebastian Bachin suurenmoinen motetti Jesu, meine Freude (BWV 227). Motetti itsessään on kuorolaulajalle sellaista herkkua, ettei siitä tahdo saada kyllikseen. Ja nyt kun sitä päästään laulamaan tällaisella porukalla, taivas koskettaa maata. Sen uskallan luvata!

Näillä ajatuksilla toivotan Candominon lämpimästi tervetulleeksi maaliskuun lopulla Ouluun. Ja samalla toivotan kaikki kuulijat lämpimästi tervetulleeksi yhteiskonserttiimme Oulun tuomiokirkkoon!

P. S. Yhteiskonserttimme sai nimekseen ”CAN WE SING?” Siihen on helppo vastata: Yes we can!

Lämpimästi tervetuloa Candominon ja Cantio Laudiksen CAN WE SING? -konserttiin Oulun tuomiokirkkoon 30.3. klo 18. Ohjelma 10 € ovelta.

 

Vain kerran elämässä

Eemeli Linna, candominiläisen vanhempi

candomini

Äänestä CandoMinia! #CandoMini

CandoMini lapsikuoro on päässyt ehdokkaaksi Tempo Awards -kilpailuun kuorosarjassa. CandoMini on perustuu täysin vapaaehtoiseen rahoitukseen. Kuoroa johtaa sen perustaja Viena Kangas. Kirjoitan laulajien puolesta ja pyydän, että käy äänestämässä CandoMiniä voittajaksi oheisesta linkistä:

http://tempoawards.fi/ehdokkaat/

Voin samalla kertoa tarinan kuoromatkalta lokakuulta. Pääsin osallistumaan valvojan roolissa CandoMini-lapsikuoron kanssa kansainväliseen Claudio Monteverdi -kuorofestivaaliin ja kuorokilpailuun, johon osallistui 12 kuoroa eri puolilta maailmaa.

CandoMinin saapuessa Venetsia kylpi lempeässä lokakuun auringossa, aivan kuin kaupunki olisi tiennyt lasten saapuvan. Kun he ensi kerran tulivat Venetsian rautatieaseman portaille, he haukkoivat ihastuneena henkeään, järjestäytyivät portaille ja laulaminen alkoi. Lasten laulu pysäytti ohikulkijat ja turistit kuuntelemaan ja kuvaamaan.

Venetsiassa ollessaan, kulkiessaan kapeita katuja ja siltoja pitkin, joku heistä aina aloitti laulun, johon muut vähitellen yhtyivät. CandoMinistä muodostui kapeilla kujilla pitkä laulava jono, joka sai kadulla kulkevat ihmiset pysähtymään kummissaan. ”Mikä on tämä joukko, joka laulaa moniäänisesti kulkiessaan Venetsian kaduilla?”

CandoMini-kuoro osallistui kilpailuissa kahteen sarjaan, sakraali- ja lapsikuorosarjaan. Lapsikuorosarjassa lapset olivat juuri laulamassa surullista suomalaista kansansävelmää kaipauksesta. Keskiaikaisen San Piedro di Castellon valtava kirkko täyttyi laulun kaiusta, surusta ja kaipuusta. Kuulijat istuivat hiljaa. Eräs tuomareista istui pää painuksissa kyyneleet silmissään.

Lapset selviytyivät lapsikuorosarjan voittajaksi! Lapset olivat riemuissaan, sillä voiton ansiosta he pääsivät laulamaan finaaliohjelmistonsa kaikkien kuorojen yhteisessä loppukilpailussa. Lasten oma tavoite oli päästä laulamaan James Stevensin tekemä sovitus Nader My God by U isossa kirkossa. Teos on alun perin kuuluisasta hymnistä uppoavan Titanicin kannelta.

Odottaessaan finaalivuoroaan lapset leikkivät kirkkopuiston nurmikolla ja istuivat rivissä kanavan reunalla valvojien järkkäämiä eväitä syöden. Ilta-aurinko kultasi heidät ja jylhän San Piedro di Castellon kirkon. Eräs lapsista lepäsi takin alla nurmikolla, sairaana. Sama tyttö toivotti myöhemmin kyynelet silmillään tovereilleen onnea. Hän ei pystynyt osallistumaan esitykseen.

Tuli finaaliesityksen vuoro. Lapset kävelivät jonossa kirkon eteen sovitussa järjestyksessä. Ensimmäisessä teoksessa kuoron pienin tyttö aloitti soolon, johon yhtyi kaksi muuta ja vähitellen voimistuen eri ääniin koko kuoro. Teos vaimeni loppuaan kohden, jolloin kuului enää soolon kirkas ääni valtavassa kirkossa. Teos päättyi ja hetken hiljaisuudessa kuoro järjestäytyi uudelleen, viimeiseen esitykseensä.

Viimeinen teos oli Nader My God by U. Kuoro lauloi alkutahdit sekä kaikille tutun teeman, jonka jousikvartetto tiettävästi soitti uppoavan Titanicin kannella. Sen jälkeen alkoi latinankielinen yhtenäinen rytmikäs teksti pääteeman kanssa rinnakkain. Lasten kasvoilla näkyi täydellinen keskittyminen vaativaan teokseen, he näkivät sillä hetkellä vain johtajansa. Kuoron ainoat pojat seisoivat eturivissä vierekkäin, kuten tytötkin, keskittymisestään pienessä etukumarassa. Videolle puhelimellaan kuvaavan valvojan kädet vapisivat ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen. Laulusta kuului kallistuvalla laivalla ryntäilevien ihmisten huuto ja hätä, mutta sen ylitse kaikui enkellaulun kaltainen pääteema.

Kuoronjohtajan nopeat eleet veivät teosta määrätietoisesti eteenpäin, laiva kallistui, laulu voimistui ja nousi yhä korkeammalle, vaihtoi sävellajia ylemmäksi ja päättyi viimein raastavaan loppusointuun, jonka kuoronjohtaja katkaisi huippuunsa voimallisella viittauksella. Jälkikaiku kiersi ympäri kirkon holveja, yleisö ja tuomaristo istui hurmioituneen paikoillaan, joillakin suu auki. Lumous haihtui ja aplodit täyttivät kirkkosalin.

Festivaalin yhteisessä palkintojenjaossa lapset olivat jo vaihtaneet esiintymisasunsa arkivaatteisiin ja tennareihin, ja istuivat levollisina kuunnellen tuomariston puhetta. Ensin palkittiin Monteverdin oman teoksen parhaiten esittänyt kuoro. Sen jälkeen kolmas palkinto, toinen palkinto ja viimein oli ensimmäisen palkinnon vuoro. Lapset istuivat paikoillaan veikkaillen mielessään, mikä aikuisten muodostamista kuoroista olisi se paras, joka voittaisi pääpalkinnon.

Samalla päätuomari kajautti mahtipontisesti voittajan nimen: ”CandoMini from Finland!” Lapset alkoivat kiljua riemusta täysin epäuskoisena, ettei tämä ole mahdollista! He säntäilivät toistensa kaulaan ja itkivät onnesta. Ei kukaan heistä olisi uskonut, että lapsikuoro voisi mitenkään voittaa Monteverdi-kuorofestivaalin pääpalkintoa.

Sunnuntaina messuavustuksen jälkeen CandoMini käveli ripeästi valtavasta Santa Maria Gloriosa dei Frari -kirkosta kohti Venetsian rautatieasemaa jonossa laulaen. Lasten lähtiessä alkoi sade, Venetsia itki. Sade jatkui yhtä soittoa viikkoja, kunnes Italiasta tuli lehtikuvia tulvasta, jossa Marcuksen aukio oli veden vallassa.

Todettiin yhdessä valvojien kanssa, että tällainen kokemus sattuu ihmiselle vain kerran elämässä!

Intagramissa on kuvia CandoMinin Venetsian matkasta ja finaalin viimeisen teoksen kuulet tästä linkistä, Youtubesta, ihan vaan puhelimella kuvattuna.

CandoMini on ehdolla Radio Classicin Tempo-palkinnon saajaksi kuorosarjassa. Yleisö voi vaikuttaa palkinnonsaajiin äänestämällä suosikkiaan. Äänestys on käynnissä 16.2.2018 klo 23.59 asti. Voittajat valitaan Tempo-gaalassa 2.3.2019. CandoMiniä pääsee äänestämään täällä!

Valmennuskuorojen uusi johtaja

iida

Hei!

Olen Iida Nummela, CandoMini-valmennuskuorojen uusi johtaja. Opiskelen tällä hetkellä Sibelius-Akatemialla Musiikkikasvatuksen osastolla. Aloitin viime syksynä maisterinopintoni, joista suuri osa kuluu kuoronjohdonopintojen parissa. Laulan itse Somnium Ensemble nimisessä kuorossa, joka toimii Helsingissä, mutta oman kuorourani olen aloittanut kotipaikkakuntani musiikkiopiston lauluyhtyeen riveissä lukioikäisenä. Kuoronjohtajan töitä olen saanut tehdä tämän tutun musiikkiopiston lauluyhtyeiden kanssa kolme viimeistä vuotta. Odotan innolla tulevia lauluntäyteisiä hetkiä kuorolaisten kanssa!

 

CandoMini-valmennuskuorot (ent. kuorokerho ja valmennuskuoro) etsivät uusia innokkaita laulajia. Kuorot harjoittelevat maanantaisin Olarin kirkolla, n. 7–9-vuotiaille suunnattu valmennuskuoro 1 klo 17–18 ja yli 9-vuotiaille suunnattu valmennuskuoro 2 klo 18:15–19:45. Kuorojen kevätkausi alkaa ensi maanantaina 14.1., mutta mukaan ehtii vielä hyvin! Ilmoittaudu mukaan candomino@candomino.fi.