Kikatusta ja laulua kuoron kuvauksissa

Marjukka Malkavaara, Candominon intendentti 2009-2010 (julkaistu aiemmin Länsiväylässä 9/2009)

Kaapelitehtaan suuressa Merikaapelihallissa raikuu – käynnissä on nuorisokuoro Candominon promokuvaus. Valokuvaaja Taavetti Alinin käskystä kuoronjohtaja Esko Kallio antaa äänet, ja niin tyhjässä hallissa kaikuvat yksi toisensa jälkeen Kesäpäivä Kangasalla, Kesäillalla ja Tuulantei – pelkkä seisoskelu kun saa aikaan vain jännittyneen näköisiä ilmeitä kuvattavissa. “Uskomatonta, teillä on ihan sama soundi kuin levyillä!”, valokuvaaja hämmästelee laulujen lomassa.

CandominoFiilis_small048

Välillä kuvataan naisia ja miehiä erikseen. “Muodostakaa muutaman hengen ryhmiä ja laulakaa toisillenne”, Alin opastaa naisia. “Muistetaan hymyillä kuvissa, mehän nautitaan laulamisesta”, joku kuorolaisista huikkaa. Vaikka kuvaustilanne tuntuu jännittävän monia alussa, laulaminen todella rentouttaa porukan, ja loppuillasta moni laulu jo päättyykin naurunremakkaan; varsinkin kun Alin vielä panee kuoron tekemään mitä ihmeellisimpiä asentoja ja ilmeitä. “Joo, teille selvästi sopii nää vähemmän järkevät poseeraukset”, Alin hymähtää – ja kuorolaiset nauravat.

CandominoFiilis_small059

CandominoFiilis_small063

Esiintyvälle kuorolle lehdistökuvat ovat tärkeitä: ne ovat osa kuoron imagoa, ikään kuin käyntikortti. Kuvia tarvitaan niin lehtijuttujen yhteyteen kuin konserttien ohjelmakirjoihin. Myös kuoron omat kotisivut saavat piristysruiskeen uusista kuvista.

Taavetti Alin on kokenut ja monipuolinen valokuvaaja, joka on ennenkin kuvannut muusikoita. “Emme halunneet perinteisiä tönkkökuvia kuorosta, vaan nuorekkuutta ja raikkautta henkiviä otoksia. Taavetti osaa visualisoida sen, mitä olemme musiikillisesti”, tiivistää Candominon markkinointitiimin vetäjä Silja Nurkkala.

Kuvaussession aikana kuoro on muun muassa pomppinut, irvistellyt sekä maannut Kaapelitehtaan kylmällä betonilattialla. Pitkä ilta päättyy yhteiseen “luokkakuvaan”, jossa koko kuoro sulloutuu yhdeksi kasaksi. Alin ottaa vielä viimeiset kuvat, ja sitten kameran muistikortti onkin täynnä. Kiitokseksi hän saa raikuvat aplodit koko kuorolta.

CandominoFiilis_small064

 

Eräänä helteisenä päivänä Sveitsissä

kooste Hanna Lehtosen ylläpitämästä blogista 7/2010

Aamu heinäkuisessa Sveitsissä valkeni aurinkoisena ja lämpimänä – jälleen!
Ohjelmassa ensimmäisenä oli laivaristeily, jonka hinnaksi ilmoitettiin yksi laulu. No, kyyti oli sen verran suloista, että vetäisimme kaksi laulua. Taivas oli kirkkaan sininen, vuorten lumiset huiput siintelivät horisontissa ja pieni tuulen vire sekoitti kampaukset. Siihen tunnelmaan sopi mainiosti Ecco mormorar l’onde (täällä aallot kohisevat) …

Image 7.3.2017 at 16.36

Iltapäivällä Candominon uimakoulu kokoontui lähirannalla. Vuokkojen helmat vain hulmusivat kun tyttäret juoksentelivat kuumalla hiekalla. Tunnelmallisen kaupungin kapeat kadut ja ihanat puodit taas houkuttelivat marathon-shoppingille. Lukematon oli pussukoiden ja nyssyköiden määrä, joka kaupoista hotellille kannettiin.

Emme toki unohtaneet, miksi olemme tulleet Sveitsiin – iltapäivällä kokoonnuimme paikalliselle koululle harjoittelemaan. Illalla oli luvassa konsertti läheisessä pikkukylässä, ja sinne oli meiltä pyydetty tunnin ohjelma. Seuraavan päivän kilpailukappaleiden lisäksi Esko valitsi illan ohjelmaan suomalaisia kansanlauluja.

Image 7.3.2017 at 16.38

Illallisen jälkeen odottelimme puistossa istuskellen bussia lähteväksi konserttipaikalle. Saavuimme klo 19 jälkeen pienelle kappelille, jossa meitä olivat vastassa muutamia kylän asukkaita ja kaksi lähiseudulla asuvaa suomalaisnaista. On aina ihana saada ulkomailla suomalaisia yleisöksi.

Konsertti meni hyvin kuumuudesta huolimatta. Hikipisarat valuivat valtoimenaan, mutta laulu raikui siitä huolimatta. Yleisö oli aivan mahtavaa, oli todella ilo laulaa!

Image 7.3.2017 at 16.38 (1)

Kevätkautemme pääkonsertti lähestyy, Candomino 50 – reformaatio 500 Temppeliaukion kirkossa 9.4. klo 18. Tervetuloa sankoin joukoin, sisäänpääsy on maksuton!

Kuoron yhdistämät sydämet

Marja Ehrstedt, candominolainen 80-luvulla / sekä altossa että sopraanossa

Liityin Candominoon mukaan vahingossa vuonna -80, heti Let the Peoples Sing -kilpailun jälkeen. Voitosta huolimatta en tiennyt kuorosta mitään.  Ystävä, jonka kanssa piti viettää hauska ilta, olikin menossa pyrkimään johonkin kuoroon ja lähdin seuraneidiksi. Päädyin laulamaan Tanelle ja sille tielle jäin seiraavaksi liki kymmeneksi vuodeksi.

12314373_10153731012307645_8596062017304572364_o

1980-luvulla matkustelu ei ollut aivan tavanomaista, monesta syystä. Joillakuilla oli sellaiseen varaakin, meidän perheellä ei. Tämänkin takia aivan ihmeellisiä olivat minulle ne lukuisat Euroopan reissut, joita kuoro teki. Saksaa, Brittein saarta, Itävaltaa ja Unkaria oli moneen otteeseen tarjolla. ”Toisenkos kerran sitä Unkariin tullaan?” oli yksi lentävistä lauseista. Kunnes siitä tuli ”kolmannennenkos”. Niin, taivutus vieläkin hankalahko. Kolmannennenkoksen? Kolmannenkos!

Kuoron matkassa näin kaupunkeja, joista olin vain unelmoinut: sacherkakkujen ja Sissin Wien, kansainvälinen Lontoo shoppailukatuineen – kyllä, se esiintymisten ja harjoitusten väliin jäänyt ruhtinaalliset 2,5 tuntia sahattiin Regent Streetiä ylösalas perusteellisesti – kultaisessa valossa kylpevä Oxford, Shakespearen Stratford-upon-Avon ja sen half-timbered houset satojen vuosien takaa.

Olin mukana laulamassa Mauno Koivistolle, Helmut Schmidtille, Indira Gandhille, Jimmy Carterille, Tanskan kuningatar Margareetalle – ja Ella Erosen hautajaisissa. Tässä vain muutama esimerkki, joista voi kiikkustuolissa lapsenlapsille kertoilla.

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monessa kirkossa tuli hymistyä Gammal fäbodpsalm från Dalarna. Sävelmän kuuleminen saa vieläkin kylmät väreet selkäpiihin. Eikä pelkästään kuoron saumattoman yhteissoinnin keskellä laulua oppimaan rakastaneena. Myöhemmin valitsin juuri tämän haikeansuloisen sävelmän äitini hautajaismusiikiksi.

Lukuisat reissut sekä Suomessa että ulkomailla avarsivat ja antoivat ihan valtavasti uutta: paikkoja, kokemuksia, ihmisiä, perspektiiviä, maailmankuvaa. Aika monta erikoista hetkeä koettiin perhemajoituksissa. Englannin ensimmäisellä reissulla oli niin kylmä vierashuone, että hiukset heiluivat viiltävässä tuulessa ja pakkasessa. Ihka elävä SS-majuri Münchenissä ei ole unohtunut.

img_5409

img_5410-2

Koin suurta ylpeyttä saadessani olla osa suomalaisittain merkittävää kuoroinstituutiota, joka kyllä tunnettiin Suomen rajojen ulkopuolellakin, minä vain olin ollut se tietämätön. Niin ja, paitsi Tanen urkupillikokonaisuuteen kuuluminen, vielä ehkä merkittävämpää oli kuuluminen kuoron sisäiseen miniryhmään. Meitä samanhenkisiä noviiseja oli tolppakuorolaisten joukossa kymmenkunta, yhtä köyttä vetämässä. Erityisesti näiden ihmisten ystävyys merkitsi valtavasti – ja merkitsee edelleen.

Candominossa syntyneet, ja aktiivikuorolaisuuden jälkeen vielä kasvaneet, elämänmittaiset ystävyydet ovat olleet minulle se kaikkein tärkein kuoroaikojen anti – ”sillä suurin niistä on rakkaus”. Ja tietenkin musiikin mahti. Sen voima, joka liikuttaa ja ilahduttaa.

Huomio erityisesti Espoossa asuvat lapsiperheet: CandoMini-kuorokerho 7-9-vuotiaille lapsille aloittaa toimintansa 9.3. alkaen Olarin kirkossa. Lisätiedot sivuiltamme – tervetuloa mukaan!

Paluu 70-luvun kuoromatkalle

Annu Mikkonen, laulanut Candominossa 70-luvulla

Vanhat ihmiset muistavat parhaiten vanhoja asioita ja koska olin Candominossa kauan, kauan sitten, voin rauhassa noita aikoja muistellakin.

img_1011

Kuoron ensimmäinen ulkomaanmatka taisi olla matka Lundiin pohjoismaisille kirkkomusiikkipäiville kesällä 1974 ja ellen aivan väärin muista, tehtiin seuraava matka Unkariin kesällä 1977. Oli valtavan hienoa päästä kuoromatkalle Pohjoismaiden ulkopuolelle. Matkaan valmistauduttiin huolella. Tytöillä oli vielä melko uudet, Metsovaaran mustavalkoiset kuoropuvut. Ohjelmistossa oli uusia teoksia ja mukaan oli otettu myös joitakin unkarilaisia kansanlauluja, joita lauloimme ”sujuvasti” unkariksi.

img_1010

Kuoromatka oli monella tavalla suurten tunteiden ja elämysten matka. Joillekin se ajoittui jopa hyvinkin merkittäviin elämän käännekohtiin. Matka oli myös pitkä, hyvin pitkä. On kiinnostavaa, miten nuoren ihmisen mieli saakin ajan kulkemaan hitaasti. Meillä oli konsertteja mm. Budapestissa ja Esztergomissa, joka ainakin tuolloin oli Espoon ystävyyskaupunki. Meitä kuljetettiin Unkarin kauneimmilla paikoilla Tonavan varrella, ja matkan järjestäjät olivat suuressa ystävällisyydessään järjestäneet meille mahdollisuuden toipua matkan rasituksista Balaton-järven rannalla sijaitsevassa hienossa upouudessa mökkikylässä.

img_1012

Mökkikylä tarjosikin hienot mahdollisuudet lepoon. Ainoita ajanvietteitä oli rannalla makoilu. Satojen tuhansien järvien maasta tulevat parikymppiset kuorolaiset jaksoivatkin loikoilla jonkin aikaa järven rannalla, mutta sitten alkoi pitkästyttää. Toimeliaimmat pyykkäsivät, leikkivät parturia, pelasivat korttia tai muita pelejä, siivosivat mökkejä, lukivat kirjoja ja kun päivä oli juuri ja juuri saatu puoleen, alkoi jo toimeliaimpiakin pitkästyttää – ja kuumakin oli. Niinpä joku keksi, että läheisen kylän kaupasta saisi varmaankin jäätelöä. Ja niin saikin. Sai kuitenkin myös muunlaisia virvokkeita.

Ostosmatkan jälkeen aika sitten sujuikin varsin iloisissa merkeissä, kunnes Tane ja puheenjohtaja Sirpa katsoivat, että on kurinpalautuksen paikka. Riehakkaan iltapäivän ja illan jälkeen seurasi ankeampi aamu läksytyksineen ja kovennettuine kuoroharjoituksineen. Loppumatka olikin sitten tiukasti ohjelmoitua ja varmasti oli viisas päätös pitää nuoret kuorolaiset touhukkaina.

Haaste ja arvonta: onko sinulla mielessäsi jokin Candomino-muisto?  Kirjoita siitä 1.3.2017 mennessä osoitteeseen candomino (at) candomino.fi ja olet mukana arvonnassa! Palkintona on 2 kappaletta Candomino50-juhlajulkaisuja (Candominon työntekijät ja nykyiset jäsenet eivät ole mukana arvonnassa).

Musiikista voimaa

Tanja Kuismala, candominolainen 1997-2003

Oli vuosi 1997. En tuntenut Espoosta ketään muuta kuin mieheni, jonka kanssa kumpikin ummikkoina muutimme kaupunkiin, lähinnä miehen työn perässä. Olimme asuneet Savonlinnassa opintojeni takia edelliset viisi vuotta. Kesä 1997 kului kouluille esittelykirjeitä rustatessa. Pääkaupunkiseudulla oli opettajapula ja kävin muutamassa koulussa näytillä. Sain vuoden määräaikaisen luokanopettajan paikan Niipperistä ja hyppy kohti tuntematonta alkoi.

Miehen työpaikalla tuli puhetta työtaustastani. Minulle ehdotettiin Candominon koelauluihin menemistä, kiitos Marjaanan.  Candomino – joskus olin kyseisen nimen kuullut ja radiosta kuunnellut kaunissointuisen kuoron laulua. Menin koelauluihin ja pääsin kuoroon.

img_1014

Candominosta tuli minulle rakas harrastus. Pikkukaupungin kasvattina pääkaupunkiseudulle muutto oli ajatuksen tasolla hankalaa mutta kuorossa olin kotonani. Kuorolaulu oli työnohjausta parhaimmillaan. Vastavalmistuneena ensimmäistä  työvuottaan aloittavana luokanopettajana olin välillä aika pihalla kaikesta. Kuorolaulu oli työlle sopivaa vastapainoa ja siinä saattoi heittäytyä täysin musiikin valtaan.

Kuoron riveissä ollessani sain kolme lasta. Australiaan kuoromatkalle läksin, kun esikoiseni oli 9 kuukautta vanha. Ison vatsan kanssa käytiin Saksassa toista odottaessa, mutta Italiaan en päässyt, kun kolmosen laskettu aika oli niin lähellä.

img_1018

img_1020

Candominon kuorovuosien myötä sain kokea elämyksiä, joita en ikinä mistään muualta saa. En varmastikaan laula enää toiste yhtä laadukkaassa porukassa. Tauno oli sopivan luja mutta lempeä kuoronjohtaja – parempaa saa etsiä. Silti luulen, että paras opetus, jonka Candominosta sain, on vahva tunnekokemus siitä, miten musiikki auttaa yli vaikeiden aikojen. Se, että vaikka lähes kaikki ympäriltä romahtaa, musiikki antaa lohtua, tukee, ravitsee sydäntä ja antaa voimaa. Musiikki auttaa tarttumaan hetkeen ja pitämään kiinni vähäisistä onnen rippeistä, joita sillä hetkellä elämässä on.

Candominossa laulamiseni päättyi paluumuuttoon Mikkeliin omille synnyinseuduilleni. Sen jälkeen on koettu rankka avioero, lapsen vakava sairastuminen, elämästä ja kuolemasta taistelu. Kuorossa laulaminen on antanut minulle valmiudet selvitä vaikeistakin asioista. Musiikin terapeuttinen vaikutus on käytännössä koettu todeksi. Lämmöllä muistelen ja kiitän kuorovuosista Taunoa ja kaikkia kuorokavereita!

kuvat: Australian-matka 1999, Candominon arkisto

Katso Yleisradion 13.2. julkaisemat nostalgiset Candomino-videot Elävästä arkistosta 

En tuntenut olevani laulaja

Matti-Veikko Kuusi, mikkeliläinen urkuri ja alkuvuosien candominolainen

Tauno Satomaa taivutteli minut mukaan Etelä-Espoon seurakunnan nuorten kuoroon pikkuserkkujeni Sampo ja Seppo Suihkon kaveriksi. Sopraanoja ja alttoja saatiin helposti, mutta meitä poikia oli erikseen kutsuttava. Siinä joukossa oli hauska laulaa ja olla. Tauno osasi asettaa meille sopivia, innostavia haasteita. Taunolla oli myös oikea palo saada kuoro kehittymään jatkuvasti. Lauloimme Buxtehuden kantaattia Cantate Domino. Siitä muotoutui kuoron nimeksi Candomino.

Tunsin olevani soittaja. Tunsin oloni kotoisimmaksi päästessäni pianon, urkujen tai cembalon ääreen kuoron laulaessa Taunon johdolla. Soittotaitoni eteni aina urkudiplomiin ja ensikonserttiin asti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen tehnyt elämäntyöni kanttorina, aluksi Espoossa, sitten 36 vuotta Mikkelissä. Mielestäni kanttorin tulee olla erityisesti musiikkia rakastavien ihmisten parissa. Olen johtanut seurakunnan lapsikuoroja, nuorisokuoroa, kirkkokuoroa, eläkeläiskuoroa ja Siionin virsiä laulavien kuoroa. Tämä on ollut melkoista opettelua, kaikki kun ovat niin erilaisia johtaa. Lasten kanssa kaikki luova toiminta oli hauskaa, heiltä löytyi ideoita loputtomiin. Johtamisessa on kyse siitä, miten saada paras mahdollinen tulos juuri tästä laulajistosta. Sopivan vaativa, mutta toteutettavissa oleva, ohjelmisto sekä hyvät harjoitusmetodit luovat innostuksen kuorolaisissa. Kotiin lähdemme virkistyneinä.

Mikkelin kokoisessa kaupungissa on selvää, että kanttori pitää yhteyttä myös seurakunnan ulkopuoliseen musiikkitoimintaan. En olisi etukäteen voinut uskoa, että johdan oopperakuoroa. Niin vain kävi, että valmensin kuoron 15 näyttämöteokseen. Vaikuttavaa oli nähdä kuorolaisten suuri into yhteisen päämäärän saavuttamiseksi: kuorolaulun lisäksi tehtiin talkoilla pukuja ja lavasteita, kerättiin rahaa kalliin produktion hyväksi monin tempauksin. Teos tuli tutuksi myös kuorolaisten perheille, naapureille ja työtovereille – se oli yleinen puheenaihe joka puolella.

Mikkelin Kamarikuoron sain nostetuksi sille tasolle, että kykenimme esittämään J.S. Bachin Johannespassion ja koko Jouluoratorion. Haydnin Luominen tehtiin yhteisesti Jyväskylän Cantinovumin ja Mikkelin orkesterin kanssa, Eric-Olof Södeströmin johtaessa. Merkittävän työn kuoromme äänenkäytön osalta teki puolisoni Riitta, hänkin Candominon laulajia. Kamarikuoron hiipumisen jälkeen perustin v.1999 Rovastikuntakuoron, joka on jatkanut suurten kirkkomusiikkiteosten linjaa.

Aloitin kuorolaisena, koska miesääniä oli vaikea saada kuoroon. Jäätyäni eläkkeelle olen saanut kutsun tulla laulajaksi jumalanpalvelusmusiikkia laulavaan pieneen kuoroon – samasta syystä. Mielelläni menen mukaan – ilahduttaa ja ihmetyttää, että vielä kelpaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAkuvat Mauritz Hellström (2012)

Candominoon voi edelleen hakea kaudelle 2017 – erityisesti miesääniä tarvitaan!
Hae kuoroon

Ensimmäinen kuoroleirini Candominossa

Vilja Ristolainen, lukiolainen Nurmijärveltä ja candominolainen keväästä 2016

Lähdin kuoroleirille Sauvon leirikeskukseen ilman mitään erityisempiä odotuksia. Jo bussimatkalla lauleskellessamme Bachin h-mollimessua tunsin, että leiristä tulee varmasti mukava. Iltaa myöten tunne vahvistui, kun maittavan iltapalan jälkeen vietimme yhteistä aikaa sketsien ja visailun muodossa. Saunakin lämpeni ja meren poukamassa oli yllättävän lämmintä vettä uida, vaikka oli jo syyskuu.

nayttokuva-2017-01-31-kello-12-21-39

Seuraava päivä kului pitkälti kuoroharjoitusten parissa. Iltapäivällä lähdimme Sauvon kirkkoon, jossa konsertoimme yhdessä CandoMinin ja Turun konservatorion kamarikuoron kanssa. Loppuilta kului taas saunoessa, syödessä ja hauskaa pitäessä. Sunnuntaiaamuna lähdimme Liedon kirkkoon messuavustukseen. Matkalla ihailimme kauniin sumuisia maisemia (kuvia maisemista voit löytää, kun kirjoitat Instagramin hakuun #kuoroleirisumussa). Messuavustuksen jälkeen matka jatkui kotia kohti.

nayttokuva-2017-01-31-kello-12-05-37

Uutena kuorolaisena kuoroleiri oli tärkeä kokemus. Kuoroleirillä tutustui paremmin kuorokavereihin, kun oli enemmän aikaa yhdessäololle tavallisiin treeneihin verrattuna. Kuoron yhteishenki tuntui kuoroleirillä entistä voimakkaammin. Ensimmäisestä kuoroleiristä jäi hyvät muistot, laulu soi ja nauru raikui.

nayttokuva-2017-01-31-kello-12-23-39

Candominoon voi edelleen hakea kaudelle 2017 – erityisesti miesääniä tarvitaan!
Hae kuoroon